lauantai 31. toukokuuta 2014



Tänään on satanut ja paistanut vuorotellen ja päivä on kulunut sisällä pääosin huilaillen.
   



Vuoden kestänyt vuorotteluvapaani päättyi viikko sitten. Vapauteen ja ilman aikatauluja elämiseen oli tuossa ajassa ehtinyt niin hyvin tottua, että muutamana viimeisenä vapaapäivänä niistä luopuminen tuntui tosi kurjalta.

Tunne kuitenkin muuttui heti ensimmäisenä työpäivänä kivaksi, tosi mukavien työkavereitten ansiosta. Tunsin olevani tervetullut takaisin, oli kiva olla taas osa isompaa porukkaa, elämään tulee säännöllistä rytmiä ja päivien aikana ehtii tapahtua kaikenlaista, 
ei ole yksitoikkoista ainakaan! 

Kyllähän nämä omissa nurkissa hääräilyt alkavat pidemmän päälle saada omasta mielestäni vähän omituisia piirteitä. Kuten esimerkiksi se, että kuljen miinaharava kädessä rämähtäneellä ladolla ja kaivelun yhteydessä esiin putkahtanut, puristuksiin jäänyt lapionvarsi tuntuu suorastaan kiljuvan: "Pelasta minut!"...




...tai että kiinostuksen kohteena on rautahässäkkä tuolla välissä. Hmm, se on jumissa, mitenkäs saan sen irrotettua...


Eivät ne romut sieltä mihinkään katoa, kaivamisessa voi hyvin pitää taukoa muutaman viikon.

Ja ihailla vain ohikulkiessaan ladon uumenissa unohduksissa olleita tonkkia.




Varaston hyllyllä olleesta peltipurkista löysin siemenpusseja, joita tulee joka kevät ostettua innoissaan yli tarpeen. Päivämäärien mukaan monet noista olivat vanhentuneita, mutta ajattelin kokeilla muutaman lajin kasvattamista siitä huolimatta.

Romuladon pohja on muhevaa maata, kokeilemisen arvoinen paikka. 





Tomaatintaimen ja tillinkin laitoin sinne kasvamaan. Uskoisin niiden saavan tuossa sopivasti auringonvaloa ja sadetta.




Kesäkurpitsan taimen ostin kaupasta. Kuljetin sen varovasti laatikossa ja ladolle mennessäni suojelin sitä kovalta tuulelta. Kuoppaa kaivaessani taimi kupsahti nurin ja varsi napsahti juuresta poikki..
 Laitoin sitten vaan juuripaakun kuoppaan, toivoen että se vielä teettäisi uuden varren. 
Työnsin poikkimenneen varren paikan merkiksi, kuivukoot siinä. 



Ihme kyllä, se ei kuivunutkaan kokonaan! Nyt muutaman päivän päästä se näyttää voivan ihan hyvin tuossa keskellä, vaikka onkin paljon pienempi kuin ostettaessa. Lisäsin myös muutaman kesäkurpitsan siemenen suoraan maahan, saa nähdä kasvavatko nekin yhtä hyvin.





Tuohonkin väliin ripottelin muutaman rivin siemeniä, aika näyttää kasvaako niistä jotain.






Ladon pohjalla kasvaa yksi kasvi tai puu jota en ole vielä tunnistanut. 
Muutama viikko sitten se näytti tältä..



..ja nyt tuolta. Varmaankin joku varsin tunnettu, en vain ole niin innostunut flooran tutkimiseen, että hakisin tiedon pikapikaa. Kyllä se selviää joskus. 






Sää on tämän postaukseni aikana seljennyt, on hyvä aika siirtyä ulos. 
Meillä onkin näköjään alkanut saunan lämmitys! Minun hommani on seuraavaksi lisätä vesipataan lisää lämmitettävää vettä. 



.




Kohta nautitaan lämpimistä löylyistä viileänä toukokuun viimeisenä!

















2 kommenttia:

  1. Mullakin kesäkurpitsan taimet meinasivat hieman kärsiä tuulisen kelin takia, mutta luulin saaneeni ne suunnilleen hengissä kasvimaahan. Vaan nyt ei ole neljästä suht lupaavasta kuin yksi jäljellä - ilmeisesti joku söpö pikkueläin on tehnyt niistä salaattia! Tykkään kovasti kasvattaa taimet itse, mutta täytyy nyt katsoa pitäisikö tällä kertaa kuitenkin ostaa taimi tai pari valmiina, että saisi sitten omasta pihasta kesäkurpitsaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aiemmin kasvatin siemenistä kesäkurpitsat ja maahan laitettuani taimet kävi joku popsimassa ne heti ensimmäisenä yönä! Harmittavaa kun on nähnyt ensin vaivaa ja saanut ne pysymään hengissä siihen asti..
      Toivotaan, että saat jäljelle jääneestä sitä muhkeamman sadon!

      Poista