sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Viikonloppuna

Samanlaista tuntuu olevan liikkeellä muuallakin joten en kanna huonoa omatuntoa siitä, että tänne harvakseen tulee postailtua. On niin ihanaa nauttia ulkona päivät pitkät lämpimästä säästä!

Viikonlopun vapaapäivinä muun muassa löhöilin peitolla ja katselin kun mies ahersi maalaten.



 Ompelin kujaa verhotangolle, mutta jälkeenpäin huomasin että koko kangas olikin liian kapea siihen malliin mitä olin ajatellut.. Kylppärin verhoprojekti jatkuu myöhemmin.


   

Kaupassa oli viikolla käydessäni niin kivan näköistä lankaa, että päätin opetella kutomaan elämäni ensimmäiset villasukat! Saa nähdä, miten onnistuu kantapään tekeminen tai ylipäätään viidellä puikolla kutominen. Langan vyössä oli kuvat puikoista ristissä ja siinä numero 4. Ostin sellaiset ja kotona luin paperivyön takana olevaa sukkien perusohjetta niin siellä sanottiin, että puikot tulisi olla numeroa 3,5.
 Kyllä minulle kelpaa vähän isommillakin tehdyt ensimmäisiksi kokeiluiksi.




Aloitin lukemaan ohjetta; luo niin ja niin monta silmukkaa. Apua, miten luodaan silmukoita, kyllähän minun se pitäisi muistaa kouluajoilta! Sain kuin sainkin ne tehtyä, omaperäinen oli tyyli mutta eipä ollut kukaan näkemässä. Työkaverille jälkeenpäin ihmettelin, että kylläpä se oli hankalaa ja kävi ilmi, että taktiikkani oli tosiaankin ollut vähän erilainen.. Toinen sukka sitten helpommalla tavalla. Lämpimällä säällä ei tee mieli pidellä villalankaa käsissään mutta illan viiletessä nappaan työn käsiini!




Viikonloppuna myös maalasin kulmakaapin ylähyllyn kahteen kertaan. Hyvä tuli!








tiistai 22. heinäkuuta 2014

Hotellin huone

Töissä pääosin on kulunut tähän saakka tämä kesä, eikä se ole yhtään harmittanut - kesäloma kun on vielä edessäpäin.

Yksi reissu on vasta tullut tehtyä, ajelimme äidin kanssa kesämatkan sukulaisia tapaamaan ja olimme yhden yön matkalla hotellissa, jossa oli tällainen huone. 













88-vuotiaan äitini mielestä sisustus oli erikoinen, minä kyllä tykkäsin noista erikoisuuksista.
 Rauhallinen paikka oli nukkua ja aamupala oli hyvä, meidän matkan varrelle juuri sopiva.










lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannus

Ruokakuvia en ole huomannut nyt juhannuksena ottaa, mutta kerrottakoon tunnelmista sen verran että meillä syödään ensimmäiset uudet perunat aina vasta juhannusaattona. Eilen sitten palkittiin pitkä odotus ja ai että, ihan kylmät väreet menivät niitä maistellessa voin, sillin, savukalan, sipulin ja salaatin kera!  Kyllä oli hyvää - ja tänään nautinto jatkuu!!


Mennyt viikko oli töissä kiireinen ja vapaiden koittaessa olen suonut itselleni rentouttavaa olemista. Laittelen ruokaa ja muuten nautiskelen vain.

Katselin vierestä kun 17-v lakkasi saunan tuplia.




Käyskentelin puutarhassa katselemassa kukkia.




Laitoin purkkiin pari pelargoniaa. Meillä ei olekaan ennen niitä ollut. 
Tulikohan valittua vähän liian iso ruukku..





Juhannuskoivut ja kukkasia porraspäähän.





 Kyläläiset tekevät perinteisesti joka juhannus saunavihtoja paikallisen viljamakasiinin pihalla, jonne poikkesin ostamaan pari kappaletta. Ihana koivun tuoksu tulee saunaan ja lämmin olo vihtomisen jälkeen!





 Hyvää juhannusta!






lauantai 31. toukokuuta 2014



Tänään on satanut ja paistanut vuorotellen ja päivä on kulunut sisällä pääosin huilaillen.
   



Vuoden kestänyt vuorotteluvapaani päättyi viikko sitten. Vapauteen ja ilman aikatauluja elämiseen oli tuossa ajassa ehtinyt niin hyvin tottua, että muutamana viimeisenä vapaapäivänä niistä luopuminen tuntui tosi kurjalta.

Tunne kuitenkin muuttui heti ensimmäisenä työpäivänä kivaksi, tosi mukavien työkavereitten ansiosta. Tunsin olevani tervetullut takaisin, oli kiva olla taas osa isompaa porukkaa, elämään tulee säännöllistä rytmiä ja päivien aikana ehtii tapahtua kaikenlaista, 
ei ole yksitoikkoista ainakaan! 

Kyllähän nämä omissa nurkissa hääräilyt alkavat pidemmän päälle saada omasta mielestäni vähän omituisia piirteitä. Kuten esimerkiksi se, että kuljen miinaharava kädessä rämähtäneellä ladolla ja kaivelun yhteydessä esiin putkahtanut, puristuksiin jäänyt lapionvarsi tuntuu suorastaan kiljuvan: "Pelasta minut!"...




...tai että kiinostuksen kohteena on rautahässäkkä tuolla välissä. Hmm, se on jumissa, mitenkäs saan sen irrotettua...


Eivät ne romut sieltä mihinkään katoa, kaivamisessa voi hyvin pitää taukoa muutaman viikon.

Ja ihailla vain ohikulkiessaan ladon uumenissa unohduksissa olleita tonkkia.




Varaston hyllyllä olleesta peltipurkista löysin siemenpusseja, joita tulee joka kevät ostettua innoissaan yli tarpeen. Päivämäärien mukaan monet noista olivat vanhentuneita, mutta ajattelin kokeilla muutaman lajin kasvattamista siitä huolimatta.

Romuladon pohja on muhevaa maata, kokeilemisen arvoinen paikka. 





Tomaatintaimen ja tillinkin laitoin sinne kasvamaan. Uskoisin niiden saavan tuossa sopivasti auringonvaloa ja sadetta.




Kesäkurpitsan taimen ostin kaupasta. Kuljetin sen varovasti laatikossa ja ladolle mennessäni suojelin sitä kovalta tuulelta. Kuoppaa kaivaessani taimi kupsahti nurin ja varsi napsahti juuresta poikki..
 Laitoin sitten vaan juuripaakun kuoppaan, toivoen että se vielä teettäisi uuden varren. 
Työnsin poikkimenneen varren paikan merkiksi, kuivukoot siinä. 



Ihme kyllä, se ei kuivunutkaan kokonaan! Nyt muutaman päivän päästä se näyttää voivan ihan hyvin tuossa keskellä, vaikka onkin paljon pienempi kuin ostettaessa. Lisäsin myös muutaman kesäkurpitsan siemenen suoraan maahan, saa nähdä kasvavatko nekin yhtä hyvin.





Tuohonkin väliin ripottelin muutaman rivin siemeniä, aika näyttää kasvaako niistä jotain.






Ladon pohjalla kasvaa yksi kasvi tai puu jota en ole vielä tunnistanut. 
Muutama viikko sitten se näytti tältä..



..ja nyt tuolta. Varmaankin joku varsin tunnettu, en vain ole niin innostunut flooran tutkimiseen, että hakisin tiedon pikapikaa. Kyllä se selviää joskus. 






Sää on tämän postaukseni aikana seljennyt, on hyvä aika siirtyä ulos. 
Meillä onkin näköjään alkanut saunan lämmitys! Minun hommani on seuraavaksi lisätä vesipataan lisää lämmitettävää vettä. 



.




Kohta nautitaan lämpimistä löylyistä viileänä toukokuun viimeisenä!

















sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Ilon aiheita

Ilahduin viikonloppuna monesta asiasta - tässä muutama.

Nuoret luumupuut kukkivat tänä vuonna runsaammin kuin koskaan aiemmin.






Hihhiii!!! Saimme serkultani ylimääräiseksi jääneen kulmakaapin, sen yläpuolelle kuuluvan hyllyn sekä pöydän. Aivan ihanat!
Niille on jo paikat mietittynä, odottavat jonkun aikaa nyt varastossa.


 






Kulleroiset pulleroiset taas kukassaan!





Aloin putsaamaan tököttiä pois rautakasarista, aikomuksenani laittaa siihen kukka.
Sepä olikin vielä vuosikymmenten jälkeenkin paksua märkää mönjää ja haisi niin voimakkaalle etten uskonut kukkasen siinä viihtyvän. Poistin enimmät löntit ja vein sen takaisin muiden romujen joukkoon. Tästä ei sen kummempaa ilon aihetta tullut.










Mukavaa viikkoa!


maanantai 19. toukokuuta 2014

Helteinen päivä

Mittarissa oli iltapäivällä +28 astetta varjossa!



Oli hyvä sää aloittaa saunarakennuksen tiilikatosta sammalen poisto. 
Vaikka se näyttää ihan söpöltä kuohkeine sammalmättäineen, rapsuttelemme ja pesemme tiilet puhtaiksi muutaman vuoden välein. Vanhat tiilet ovat huokosia ja sammal kiinnittyy niihin tosi lujasti ja se saa tiilten materiaalin murenemaan. Poiston avulla yritämme pitää yllä niiden kestävyyttä.




Minulla on sellainen periaate, että katolle en kiipeä yksin ollessani ja tänäänkin tyydyin rapsuttelemaan tikkailta käsin vain reunimmaisen tiilirivin, johon parhaiten yletyin.

Tämäkin korkeus on ihan riittävän pelottava, mutta pelko helpottaa heti kun katolle on ensin mennyt joku muu - sitten kyllä kipitän sinne perässä.





Iltapäivän ukkosmyräkkä puhdisti loputkin irtonaiset pöllyttelemäni roskat pois.




Kyllä luonto nauttii tämänpäiväisestä sateesta!
Tämäkin rutunrutunruttu on kohta jo sileä ja isolehtinen.





Kaivuuhommani ladolla etenee. Miinaharava sen kun piipittää ja tavaraa löytyy joka kerta kun käyn siellä. Naulojen löytyminen jo kyllästyttää, poimin ne toki pois kun niitä tulee vastaan, mutta on siellä paljon muutakin!

Banaanilaatikossa on kerättynä kaikenlaista pienempää ja tuossa vieressä sekalaista muuta.
Tiilet eivät ole ladon pohjalta peräisin, mutta esimerkiksi tuo kolmijalkainen valurautainen kasari on. Siinä on taidettu itse tehdä tököttiä, koska sen sisällä on paksu tervamöltti.
Ehkä laitan siihen vähän multaa ja pikku kukkasen! 





Iltalukemiseksi kirjahyllystä löysin isoisäni vanhan kirjan.
Nimi ainakin sopii hyvin tämänhetkisiin puuhasteluihini.





Huomisellekin on ennustettu hellettä - sopii!






sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Etsin kunnes löydän sen..

Valmistauduin äitienpäivän aamuun jo eilen. Laitoin leivinuunin päälle, jossa meidän perustarjotinta ja pannunalustoja pidetään, esille vähän fiinimmänkin tarjottimen. Lisäksi kaapissa, jossa servetit ovat, oli kaksi uutta pakettia juhlavampia kahviservettejä. Nekin laitoin niin tyrkylle, että kaapinovea avatessa ne melkein putoavat hyllyltä ja automaattisesti tulee valituksi jompikumpi paketeista kun servettiä on etsimässä.

Näin ajattelin auttaa miestä valitsemaan tarpeita juhlan kunniaksi sänkyyn tuotavan aamukahvin laitossa. Aina ei kaikki mene ihan niinkuin minä ajattelen.

Hän ohittaa tyylikkään tarjottimen ja valitsee saman kukkatarjottimen, jota aina muutenkin käytetään. Servettikaapin ovi pysyy kiinni. Talouspaperirulla oli kätevästi valmiiksi pöydällä ja siitä sai helposti repäistyä alusliinan tarjottimelle ja toisen viikattuna servetiksi.
Mutta on se niin luksusta saada aamukahvit sänkyyn, aivan sama mitä siinä alla on!

Olin viikolla pohjustanut muullakin lailla äitienpäivää. Otin nimittäin puheeksi miehen kanssa ladon pohjan kaivamisen ja kyselin ohimennen mahtaako meidän lähellä joku liike myydä metallinetsimiä... 









Tarjottimen alla hän kantoi pakettia...
Liikuttavan ihanasti maalarinteipin avulla paketoitu suojapaperiin.
Mielessäni näen hänet minulta salaa käärimässä pakettiin tuota yllätystä.




Toiveeni toteutui! Sain oman "miinaharavan"!




Tämännäköinen vekotin paketissa oli. Kuulokkeet on vanhat omat, paketin mukana oli vain nappikuuloke. Heti piti mennä ladolle kokeilemaan.





Päivän saalis.





Ei mitään ihmeellistä, kuten arvelinkin, mutta tuli ainakin hyvä mieli siitä että nuokin metallit ovat nyt pois sieltä maasta. 

Olisi varmaan kannattanut ääneen puhua myös siitä tarjottimesta ja serveteistä!