lauantai 6. syyskuuta 2014

Jotain valmista

Sain vihdoin valmiiksi puutarhapenkkien puiden maalauksen.


Ne saavat olla sisällä suojassa tulevan talven yli.



Myös salin uunin pinta sai uuden maalin. Luukut ja muurin maalaan kunhan ehdin.



Uunin viereisen oven takana on eteistila, joka vie toiselle kuistille. 



Eteistila, joka näyttää tältä. Talvivaatteita, varapatjoja ja peitteitä, valokuvia ja mitä kaikkea.



Hyvä puoli näissä kuvien ottamisessa tänne blogiin on, että itsekin näkee aivan eri silmin omia nurkkiaan ja sitä kautta saa inspiraation tehdä asioille jotain.
Esimerkiksi siirtää muualle tuolla toisella kuistilla monta vuotta olleen kasan lasten kirjoja.





 Romuaarteeni Jaana oli tehnyt niin söpön koristeen kranssiin, että tein meille myös sellaisen. 
Kiitos Jaanalle ideasta!










Meillä ainakin paistaa aurinko ja on mukavan lämmin, toivottavasti teilläkin!















maanantai 1. syyskuuta 2014

Ulkona vaan

Palasin viikon lomareissulta henkisesti valmistautuneena jatkamaan kesken jääneitä töitä. 
Uuni ja puutarhapenkkien puut puoliksi maalattuina odottivat - ja odottavat edelleen.
Minä se vaan puuhailen ulkona kaikenlaista. Omenoiden poimintaa ja muuta pientä hommaa, kukkien nyppimistä ja valokuvaamista!

Sammaleiden rapsuttelu saunan katon pihanpuoleisesta lappeesta saatiin sentään päätökseen. Se oli useamman päivän urakka ja mies siitä suurimman osan teki, tunnustan. Huuhteli painepesurilla vielä lopuksi.



Taas näyttää siistiltä muutaman vuoden. Ensi kesänä on toisen puolen vuoro. 





Olen näköjään ollut myöhään asialla tomaattini kanssa, vasta nyt alkavat ensimmäiset kypsyä. Onneksi on luvassa lämpimiä päiviä, aion antaa sen olla ilman harsoa toistaiseksi. 



Sama juttu kesäkurpitsan kanssa, odotellaan ehtivätkö kypsyä ennen pakkasen tuloa. Maa tuolla entisellä ladon pohjalla on muhevaa, mutta se on varmaankin melko köyhää ravinteiden puolesta. En ole lannoittanut noita millään enkä edes tuonut sinne puutarhakompostista multaa sekaan. Olisi ehkä pitänyt. 

Tämä on muuten se kurpitsan taimi, joka kupsahdettuaan nurin istutusvaiheessa katkesi tyvestä ja lähti siitä huolimatta kasvamaan! 




Pihlaja on niin kaunis kun marjoja on paljon!



Saapa talvella nähdä pitääkö sanonta paikkansa, ettei pihlaja kahta taakkaa kanna.



Ei pitäisi tulla paljoa lunta tänä talvena.



Parin oksan paino melkein kaataa maljakon.



Kuistilla kynttilänjämät pulloissa muistuttivat minua, että on aika käydä hankkimassa lisää. Edessä on tunnelmallinen vuodenaika, ihana syksy.



Nautitaan tästä kesän lopusta, sitä on vielä jäljellä!



 Huomenna jatkan niitä kesken jääneitä töitä.


Kivaa viikkoa!






torstai 21. elokuuta 2014

Salissa

Sää on ollut oudon ailahtelevainen tällä viikolla. Tiuhaa vaihtelua, vuoroin auringon paistetta ja sadetta. Ukkosta on ollut päivittäin, jos ei aivan kohdalla niin ainakin lähellä ja laitteiden johtoja on saanut olla irrottamassa pistorasioista vähän väliä. Ulkona ei ole huvittanut tehdä mitään, joten alkuviikon pienet puuhailuni ovat salista. Uuni on kaivannut siellä ehostusta jo pitkään, mutta niin sitä silmä tottuu kaikenlaiseen, etteivät sen pintavirheet ole häirinneet meitä. Se on vain ollut tärkeä lämmöntuoja ja toiminut hyvin meidän aikamme alusta saakka. 

Ennen sitä, talon oltua kylmänä kymmenen vuotta Papparaisen siirryttyä vanhainkotiin asumaan, on jossain vaiheessa piipun juuresta tullut jonkin verran vettä sisään ja se on jättänyt jälkensä uunin pintaan. Vuoto on ollut kaiketi lyhytaikainen, ehkä joku on huomannut korjata kohdan eikä kosteus ehtinyt vaurioittaa rakenteita, onneksi. 

Aloitin irrottamalla betoniseinästä sanomalehden rippeet, sen maalaan vasta uunin jälkeen.
Ennen kuin aloitin uunin kimpussa ajattelin, että vanha maali täytyy hioa kokonaan pois ja käsitellä ruosteenestolla koko helahoito.  






Ilokseni huomasin että pääosin jäljet olivat vain pinnassa! Hiomisen jälkeen laitoin muutamaan kohtaan pohjamaalia, pintamaalin ehdin maalaamaan vasta viikon päästä. Jo nyt se on paljon hienomman näköinen!





Uunin vastakkaisella seinällä salissa on nykyään vuodesohva ja kaksi saman sarjan nojatuolia, jotka olivat talossa alunperin. Soittimeni on siirtynyt tuosta sivummalle ja keskilattia on tällä hetkellä sanoisin tilava, mielummin kuin tyhjä. Sohvapöydästä täällä joskus kerroinkin, välillä on ihan kiva olla ilman pöytää. Sen verran lähellä se kuitenkin on, että tarpeen tullen nostetaan helposti paikoilleen. 

Sohvalle laitoin ne kaksi sisustyynyä, joista verho-ostos-hepulissani maksoin vähän liikaa. Ruusuaiheiset päälliset ovat tulleet tilaajalahjaksi, joten kokonaisuutena edullinen setti!





Sohvakalusto on tosi laatikkomainen ja aika jämäkkä. Jos lähtisin hankkimaan tilalle uutta, päätyisin varmaan johonkin muhkeampaan. Tuo vaan toimii erittäin hyvänä varavuoteena ja pelkistettynä mallina sopii tähän taloon, ettei ole ollut tarvetta vaihtoon. Ja jälleen kerran, kaikkeen tottuu!










Tuoli alapuolelta.





Taas sitten tämän pöydän paikka on vielä hakusessa, katselen sitä aluksi tuossa ikkunan edessä.





Väriläiskäksi pöydälle laitoin ruttuun menneen huivin.





Salin katossa roikkuu pari lintua, joista lokki on jonkun tyttäristä koulussa itse tekemä.
Taustalla näkyvä katto on samalla onnettomalla liimamaalilla käsitelty, jonka pesemisjälkiä eräässä saamassani haasteessa sanoin itse tehdyksi kauhistukseksi. Sama juttu salissa, olen yrittänyt pestä sitä pois. Noin neljä neliötä yritin, sitten päätimme että miljoonat nupit ja maali saavat jäädä sinne, Kattoon tulee päälle uusi pinta sitten kun ehtii. 











 Tottuu siihenkin, että asiat tapahtuvat hiljakseen.
Mukavaa loppuviikkoa!




















sunnuntai 17. elokuuta 2014

Verhot

Kylppärin verhoprojekti on valmis.

 Ensin ruuvattiin tangot paikoilleen.













 Seuraavaksi hapsutin kankaiden jokaisen sivun ja merkkasin nuppineuloilla ompeleen kohdan.




Kankaan värin olin valinnut viereisen seinän tapettiin sopivaksi. 
Ei aivan sama sävy, mutta riittävän lähellä.























keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kaapin paikka

Kävi kuten arvelin jo etukäteen. Emme ehtineet vielä levyttää seiniä huoneessa, johon kulmakaapin ja ylähyllyn paikkaa olin suunnitellut. Mietittiin miehen kanssa nurkkiamme, eikä tällä hetkellä ollut muita sopivia huoneita johon ne voisi laittaa ilman sen suurempia muita muutoksia. Talon vahti sotkeutui myös tähän pohdiskeluun mukaan - tuo nurkka olisi ihan sopiva ja tyhjä, mutta kun se tykkää kyljellään pötkötellä juuri tuossa, peppu nurkassa ja pää keittiön kynnyksellä, vahtien samalla sekä ulko-ovea että sisätiloja. Ei siihen voi mitään laittaa. Paikaksi valittiin alkuperäisen suunnitelmani mukaan nurkka siitä tulevasta, vihreällä sävytettävästä huoneesta, josta aiemmin on ollut juttua.

Olin mielikuvituksessani ajatellut kaapin tulevan irti lattiasta, alareunasta puolisen metriä. Näin kuvan kerran sellaisesta ja se näytti hyvältä. Sitten mietitytti, riittääkö meillä huonekorkeus kaapin yläpuolelle laitettavalle hyllylle vai nouseeko se sitten liian korkealle. Enkä taaskaan ottanut mittoja, mietin vain.

 Nostaessamme kaappia sisään, tajusin että on paras jättää se vielä toistaiseksi lattialle. On nimittäin aika painava kaappi tyhjänäkin. Takana ei näkynyt mitään aiempia kiinnitykseen viittaavia reikiä tai jälkiä, noin se on tainnut aina ollakin. Nyt vielä tuumaillaan, onko paikka hyvä ja pitäisikö ylähyllyä nostaa vielä. Tai jopa koko settiä..

Muutama esine silmän iloksi tuumailun ajaksi.
 Vanhat tuohivirsuni löysivät paikan ylimmältä hyllyltä. Niillä tepsuttelin saunareissut lapsena.

  

















tiistai 12. elokuuta 2014

Pitkät, lyhyet ja sopivat

Tilaamani kylppärin verhotangot saapuivat! 

Olin tuosta mallista niin intona, että kun lopulta löysin niitä myyvän liikkeen, en edes miettinyt tarkemmin mittoja. Tangot ovat kyllä säädettävät ja pituutta niille olisi saanutkin vaikka millä mitalla. Meidän vanhoihin ikkunoihin ne olivat lyhimmilläänkin liian pitkät. 





Ei muuta kuin 10 cm sahalla pois molemmista putkista per tanko.
Tuossa odottavat kiinnitystä ylös karmiin.




Mutta sitten ne verhot. Yksi turha työ tuli jo tehtyä kun yritin päästä helpolla ja kaivoin vanhoista kankaistani mielestäni sopivan, ratkoin käänteet, pesin kankaat, ompelin käsin kujat tankoja varten ja hapsutin päät. Sitten totesin, että kangas on liian kapea ja jäi vähän lyhyeksikin, saadakseni tangot nostettua tarpeeksi ylös. Ei niistä tekeleistä tullut verhoja.

Tänään lähdin hoitamaan muitakin asioita kaupungille ja samalla poikkesin kangaskauppaan. Kun nyt sitten hankin varta vasten kankaan, voin samalla etsiä juuri sen väristä kuin haluaisin. Kerroin apuaan tarjonneelle myyjälle etsiväni pellavakangasta, mielellään vanhan roosan väristä. Hän lähti kävelemään miettivän näköisenä yhteen suuntaan, pyörsi äkkiä takaisin ja meni palakankaiden laarien luo ja kaivoi sieltä juuri oikeanlaisen palan!

Löytö sai minut niin iloiseksi, että ostin samalla myös kaksi sisätyynyä, vaikka olisin saanut ne toisesta paikasta hieman edullisemmin.




Toisin kuin kylppärin verhot, ensimmäiset kutomani villasukat ovat nyt valmiit. Luulin sukkien kutomisen olevan vaikeaa, mutta ohjetta seuraamalla onnistuin mielestäni aika mukavasti. Vaikeinta oli aloitus, siis muutama ensimmäinen kerros. Ja lopetusvaihe.
Alussa kun on luonut kahdella puikolla silmukat, jotka ovat vähän löysät sitten kun siirrytään yksiin puikkoihin niin olipa tekeminen yrittää pitää puikot putoamatta työstä. Lopussa taas kun on jäljellä niin vähän silmukoita sukan kärjessä, kaikki puikot tuntuvat olevan tiellä. 



Selvisin ensimmäisen sukan kantapäästä ilman ongelmia. Että olin ylpeä itsestäni!



Kantapäästä siirryttäessä eteenpäin, tapahtui jotain. Joko työ oli väärinpäin käsissäni tai aloin väärän kerroksen jälkeen seuraamaan ohjetta, tuli yksi kerros nurjaa jota en sitten purkanut pois. Purkaminen on ikävää. Saa olla merkkinä siinä, nämä ovat ne ensimmäiset sukkani!



Langasta piti mallin mukaan tulla hienot seepraraidat, mutta minähän valitsin 4 puikot 3 1/2 sijaan...ei se kuvio voi mennä samalla lailla.





Toista sukkaa tehdessäni kantapäästä tuli isompi kuin ensimmäisessä. Hm, en vielä tiedä mikä siinä meni vikaan. Onnistuin tekemään saman nurjan merkin toiseenkin sukkaan!





Oikein sopivat saapassukat!
Täytyy harjoitella lisää, kutominen oli ihan mukavaa puuhaa entiselle kutosen-oppilaallekin.