11 asian haaste

Sain Romuaarteeni Jaanalta haasteen, jonka kimppuun on nyt aikaa käydä.

Oikeastaan ensin aloin tutkimaan, miten muokkaisin blogini ulkonäköä, mutta totesin sen aika hankalaksi hommaksi joten tutkin sitä toisena päivänä. Tämä oli helpompi toteuttaa. 

11 asiaa minusta tulivat tajunnanvirrasta melko nopeasti. Haastajan kysymyksiin vastaamiseen meni seuraavaksi eniten aikaa. Vaikeinta oli löytää uudet haastettavat. Kysymykset heille oli helppo laatia.

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan blogeja, joilla on alle 200 lukijaa.

1) Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään

2) Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen

3) Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille

4) Haastettujen tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa

5) Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut

6) Ei takaisin haastamista

11 asiaa minusta

1) Nautin rauhallisista aamuista. Kahvin, muutaman leivän ja sanomalehden kanssa saattaa

vierähtää tunti. Se on minusta paras tapa aloittaa päivä.

2) Olen radion suurkuluttaja. Se on auki aina hereillä kotona ollessani. Ja autossa. Ja usein

pihamaalla touhutessakin. 

3) Horoskooppimerkkini on skorpioni. 

4) Kirjoitin 9-vuotiaana omaan Ystäväni-kirjaan kohtaan Toivoisin, että..saisin hyvän miehen ja pääsisin naimisiin. Tuo toive on toteutunut!

5) Minulla on kolme ihanaa tytärtä.

6) Kävin aikoinaan Sanelma Vuorteen mannekiinikoulun. Niin, se oli sen niminen silloin!

Jälkeenpäin ajatellen, onneksi tuolloin kesätöissä Saksassa ollessani tuli kiloja sen verran

lisää etten päätynyt alalle. En olisi nyt tässä.

7) Olen ollut kartanlukijana Jyväskylän Suurajoissa ja muutaman pikkurallin ajanut itsekin.

8) Vaikka joskus olinkin aika hurjapäinen, en uskaltaisi lentää purjelentokonetta. Siinä on

liikaa tekijöitä, joihin itse ei voi vaikuttaa.

9) Minulle ei tuota vaikeuksia kohdata vieras ihminen ja aloittaa kommunikointi. Asemaan,

ikään tai muuhunkaan katsomatta. 

10) Kuuntelen ja lauleskelen mieluiten pop-, iskelmä- ja rock-musiikkia. 

11) Elän aina tässä hetkessä.

Vastaukseni Romuaarteeni kysymyksiin

1) Tuumasta toimeen vai hitaasti harkiten?

Erittäin vaihtelevaa. Joitakin asioita saatan harkita pitkäänkin, esimerkiksi remonttiin liittyviä. Siksi meillä projektien valmistuminen venyykin. Joihinkinkin tartun taas samantien kun saan idean. Jos jompikumpi olisi pakko valita, se olisi hitaasti harkiten.

2) Kommentoidessasi postauksia, käytkö myöhemmin katsomassa mitä bloggaaja on vastannut kommenttiisi / onko kommenttiisi vastattu?

Yleensä käyn kyllä, mutta tänä talvena siihen on kulunut luvattoman kauan aikaa ja tunnen siitä huonoa omatuntoa. 

3) Lempivuodenaikasi

Kesä.

 Mietin hiljattain, miten hienoa on että meillä on neljä vuodenaikaa. Jos muuttaisin sellaiseen paikkaan, jossa näin ei olisi, kaipaisin vaihtelua varmasti. Tykkään kaikista neljästä, mutta se on se lämpö, aurinko, luonto joka tekee kesästä parhaan.

4) Kierrätätkö ja mitä & miten?

Kyllä kierrätän. Lahjoitan avustusjärjestön kirppikselle hyväkuntoiset ja tarpeettomat. Earth Hour-tapahtumaan vein kynttilävarastosta yksittäiset ylimääräiset. Lajittelen jätteet. Ostan kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista. Vien luetut lehdet odotustiloihin käydessäni niissä. Säästän ja uusiokäytän, hedelmäpusseista ja naruista lähtien, järjen rajoissa kuitenkin. 

5) Vähemmän vai enemmän?

Edelliseen kysymykseen vastattuani ensimmäisenä mielikuvana tässä tuli ajatus tavaroista. Vastaan siksi vähemmän.

6) Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?

Oli aikaa istuskella iltaisin koneen ääressä ja vastaantulleiden blogien innoittamana uteliaisuuteni heräsi. Halusin kokeilla jotain uutta. 

7) Valitsetko mieluummin uuden vai käytetyn?

Käytetyn.

8) Toteutunut tai vielä toteutumaton sisustushaaveesi?

Toteutumatta on monta asiaa. Esimerkiksi kolmen huoneen sisäkattojen uusi laudotus sekä seinien levytys. Kun ne saadaan tehtyä, ollaan jo pitkällä.

9) Miten rentoudut?

Rentouttavaa minulle on tehdä kotioloissa asioita oman tuntuman mukaan. Mitä milläkin hetkellä huvittaa tehdä, ilman kiirettä. Se voi olla vaikka seinän maalaamista tai hyvän ruoan laittamista ja syömistä tai nojatuolissa istuskelua lueskellen ja musiikkia kuunnellen.

10) Mikä on suosikkihuonekalusi?

Puolentoista neliömetrin kokoinen rahi, jossa on isoja tyynyjä. Siinä on mukava rentoilla.

11) Ensimmäinen lemmikkisi?

Toivoin 10-vuotiaana äidiltä pikkuveljeä tai koiraa. Vuoden kuluttua siitä meille hankittiin koiranpentu. Se oli ikäänkuin minun mutta äiti sen pääosin joutui hoitamaan.

Kysymykseni haastamilleni bloggaajille

1) Kotisi vanhin esine?

2) Pyöreä vai neliö?

3) Teetkö käsitöitä? Jos teet niin mitä mieluiten?

4) Harrastatko liikuntaa?

5) Pääsiäisperinteesi?

6) Trendikäs vai klassinen?

7) Minkä kirjan luit viimeksi?

8) Toteutunut tai vielä toteutumaton unelmasi?

9) Kodissasi kasvavat kasvit?

10) Paras niksivinkkisi?

11) Lempivärisi?

Haastettavat älkööt loukkaantuko, jos teillä onkin yli 200 lukijaa. Tai jos olette saman haasteen jo kertaalleen saaneet ja vastanneet. Aivan kaikkea sisältöä en läpikotaisin käynyt läpi - ainakaan vielä. 

Haastan täten seuraavat blogit:

Hurjia Hommia..kotona ja kesämajalla

Sanoin ja Kuv(as)in

Aarteenhaltija

Krokotiili tiskialtaassa

Happylobster

Oon juurillain

Kaaoksen kesyttäjä

Kullan Koto

Meidän Harmoniaa

Ihanaa elämää

Maijalinnea

Hauska tutustua blogeihinne!

Kaipaan värejä

Puuhailin pihamaalla tänään koko iltapäivän. Haravoin ja kärräsin pois tienvierustalta vanhaa kuloa ja katkenneita oksanpätkiä monta kärrykuormaa. On niin ihanaa löytää uusia kasvien alkuja, jotka pukkaavat maasta sinnikkäästi ylös vaikka päällä olisi paksu kerros heinää ja lehtiä!

Jokakeväinen operaationi on katkoa perennapuskan kuivettuneet varret pois uusien tieltä. Sen nimi taitaa olla elokuunasteri, muistaakseni. Se kasvaa noin metrin korkeaksi ja suoran varren päähän tulee rykelmä pieniä suloisia lilanvärisiä kukkasia, kukintoaika on loppukesän ja syksyn tienoolla. Lapset kutsuivat sitä pieninä Kuningattaren puutarhaksi, koska heidän näkökulmastaan se näytti valtavan kokoiselta ja kun meni sinne keskelle, olo oli varmaan kuin isossa puutarhassa. Osa puskasta kylläkin paiskautui metrin päähän silloin, kun traktori kaivoi ojaa vesijohdolle ja siinä hötäkässä maata lenteli sinne tänne. Ei se piitannut mitään siitä, nyt kasvaa kahdessa paikassa.

Varsista saa joka kevät sylillisen hyvää luonnonmateriaalia erilaisiin tekemisiin. Jos on aikaa. Joskus olen pujotellut niitä lankojen avulla vanhoihin ikkunanpokiin huvikseni koristeeksi.

 Pitkästä aikaa nyt tuli ajatus säästää varret, josko tulisi tehtyä niistä jotain.

                                      Ei ole kovin kaunis kimppu yläpuolelta katsottuna.

                               Työntelin varret hinkkiin. Aika aneemisen näköinen on siinäkin.

                                           Tulisi nyt pian jo enemmän värejä luontoon!

Päivän päätteeksi löysin vanhan luukätköni. Kauan sitten, koiramme oli ihmeen kiinnostunut ulkona kuistien välisessä nurkkauksessa jostain ja alkoi kaivaa maata. Kun menimme katsomaan mikä siellä niin kiinnosti, oli muutama palanen jo näkyvissä. Siellähän niitä oli sitten enemmänkin, luunpaloja ja hampaita. Ehkä lehmän, en tiedä. Sankoon kerättyäni ne laitoin päälle toisen sangon ja nostin ne pois silmistä ja koiran ulottuvilta. Sitten unohdin koko sangon. 

Tänään kun se putkahti taas eteeni, tuli mieleen sama ihmetys kuin silloinkin. Miksi ihmeessä luut ja muut oli heitetty talon kivijalan vierustalle kun monta muutakin paikkaa olisi ollut niitä nakella. Tiedä häntä. 

Voihan Hopea

Ottaa vieläkin niin pattiin yksi talvinen vahinko. Sain kauan sitten, nyt jo edesmenneiltä kummeiltani lahjaksi lasisen kulhon. Harvasta tavarasta on tullut minulle niin rakas esine kuin tuosta Saara Hopean näppyläkulhosta. Sen paikka on ollut taloon tulostamme asti kesät ja talvet kuistilla. Olen siirrellyt sitä ikkunalaudalta toiselle, välillä vintin portaille ja jälleen takaisin ikkunalle. Milloin siinä on ollut kukka, milloin kynttilä tai tuikku, toisinaan muuten vaan tyhjänä ja kauniina. Viimeksi keräsin siihen ikkunalaudalla irrallaan olleet simpukat talvisäilöön. Aina se on ollut hyvin näkösällä ja heti ulko-ovesta sisään astuessani ilahduttanut silmää, tuoden mieleeni muistikuvan mukavista kummeistani. Pyöreät ja kaarevat muodot, ylipäätään missä tahansa, miellyttävät minua ja saatoin käsin kulhoa koskemalla tuntea mielihyvää. Se oli kuin käsissäni olisi ollut sisäinen maailmani, rauhallisena ja kirkkaana.

Eräänä talvisena myrskypäivänä ulko-ovi lennähti auki ja tuulenpuuska täytti koko kuistin. Tuuli pyörähti vintin portaikkoon ja kaatoi lasipullon kulhon reunaa vasten. Sitä kulho ei kylmissään kestänyt. Vuosien mittaan on talvisin ollut koviakin pakkasia, niiden hyytävä voima ei ole milloinkaan rikkonut yhtäkään esinettä. Itse asiassa meillä on paljonkin tavaraa kylmissä tiloissa ja kaikki, ihan kaikki kestävät erittäin hyvin kylmää - kun ne vain saavat olla rauhassa, koskematta.

Suivaannuin tuosta tuulen tekemästä tempusta niin paljon, ettei mitään määrää. Monta viikkoa annoin kulhon lojua portaalla rikkinäisenä ja mulkaisin sirpaleita ohikulkiessani. Tuossa kohdassa ei enää tullut mielihyvän tunnetta, ei pilkettä silmäkulmaan vaan suupielet painuivat eikä itku ollut kaukana. 

Muutama viikko sitten siivosin lasimuruset ja isommat palat pois portaalta. Kulhoa siitä ei olisi enää tullut liimaamallakaan, pientä sälää irtosi niin paljon. Nyt vihdoin sain purettua tämän asian sanoiksi tänne, jospa pikkuhiljaa alkaisi helpottaa. Mitä kaikkea yksi kulho voikaan aiheuttaa. 

Tavaroilla on minulle suurempaa merkitystä ainoastaan sitä kautta, että niihin liittyy jokin tietty muisto jota haluan vaalia. Muuten ne ovat vaan tavaroita ja täts it. Keittiön kaapiston päälle on kertynyt esineitä, jota tykkään katsella ja joiden kanssa tuntuu hyvältä elää. Kappas mitä siellä näkyy, lisää pyöreitä muotoja! 

Rakkain noista on tuo erään Rantasipi-ravintolan keittiöstä peräisin oleva puukauha.  Se on kolistellut perässämme avioliiton ensi metreistä lähtien. Muiden kolisevien kanssa hääautomme perässä heiluen se kesti hyvin matkan kirkosta juhlapaikalle.

Huvittamaan alkoi kun mietiskelin jotain ja katselin alaspäin. Syksystä alkaen ja talven edetessä meillä lisätään mattojen määrää lattioille sitä mukaa miltä tuntuu. Määrä on lopulta moninkertainen kesään verrattuna. Sitten taas kevään kuluessa niitä roudataan pois, kesällä pestään pesua kaipaavat ja laitetaan rullalle odottamaan ilmojen kylmenemistä.

Saanko esitellä, maaliskuussa seitsemän ja kuuden maton neliömetrit!

Talven ajaksi työpisteeni paikka siirtyy pois salista, koska kuten aiemmin olen kertonut, suljemme sen puolen talosta kylmimmän kauden ajaksi. Lämpötilojen puolesta olisimme voineet jo kuukausi sitten avata sen uudelleen, mutta eipä olla saatu aikaiseksi. 

Työnurkkaus on huoneessa, jonka tulevaisuudessa näen mielessäni vihreän sävyiseksi. Se suunnitelma siis pitää edelleen, mutta remontissa ei vielä hetkeen olla tuossa asti. Siihen mennessä pitäisi lunastaa lupaukseni kehystyttää tyttären lahjaksi saama, serkkunsa tekemä Kotka-niminen taulu, ja toimittaa se hänen huusholliinsa. Lasten lukulamppuna toiminut kuu-valaisin on seinässä vieläkin. Vanha kirjoituspöytä tuotiin navetan säilöstä tätä pistettä varten, se on peräisin lapsuudenkodistani. Tuolini ei ole kaikkein ergonomisin, mutta mukava!

Kauhean näköinen

Tähän aikaan, muutama vuosi sitten me kerättiin puutavaraa ja muuta roskaa tontilta pääsiäiskokkoa varten valmiiksi. Naapuri innostui siivoamaan myös nurkkia kotonaan ja toi kokkopaikalle löytämäänsä polttokelpoista ainesta.

Ulkosalla touhutessani katsahdin puunrungoista ja suurista oksista kasattua kekoa ja mitä huomasinkaan! Muutaman metrin päässä kasasta tönötti vanhan pöydän runko jota vasten nojasi muutama lankku. Silmät lautasina menin pöydän luo tutkimaan tuota tarkemmin.

Nappasin nopeasti lankut kainaloon, harjasin pölyt ulkona ja kannoin keittiöön. Sama juttu rungolle - ja kiireellä, ennenkuin mies ja naapuri palaavat asioiltaan. Arvelin, että meteli syntyy jos en vie asiaa heti tarpeeksi pitkälle. Ja niin olisi syntynytkin.

Aluksi ei huolenpidolleni oikein ymmärrystä löytynyt meidänkään perheen puolelta. Kauhean näköinen, laatikoista on pohjat irti ja mitä kaikkea sain kuulla - aluksi. 
Pikkuhiljaa, kun asiasta oli monta keskustelua käyty, kiinnitin nastoilla puuvillapitsiä reunaan ja laitoin kaitaliinan päälle että näyttäisi kivemmalta, pöytä vaan siinä tönötti ja oli miehenkin mielestä oikeastaan aika hyvä laskupaikka keittiössä kaikelle pikkutavaralle.
Ja kun näytin sisustuslehdestä kuvan vastaavanlaisesta pöydästä, asia avautui hänelle aivan uudelta kantilta.

Naapuri, 65-vuotias mieshenkilö, sen sijaan on tuon tekoni jälkeen monesti tuonut esiin miten paljon hän inhoaakaan vanhoja huonekaluja ja antiikkia. Tuo ihailemani käsintehty vanha, yksinkertainen ja tarpeellinen luomus on hänelle joko liian vanhaa, jotain mitä on joutunut sietämään aikoinaan tarpeeksi tai sitten se tuo jotakin sellaista mieleen mitä ei haluaisi muistella.

Nyt suunnittelemme pöydälle nykyistä parempaa käyttöä ja oli sopiva kohta riisua pitsireuna lankkujen käsittelyä varten.

Lankkujen hionta ja kaksi kerrosta petsiä, muuta ei tarvinnut tehdä tässä vaiheessa.

Kolot ja epätasaisuudet eivät haittaa yhtään.

     


                                 

Ihan vielä ei ole keittiössämme remontin aika. Aiemmissa jutuissa on jokunen kuva siitä, kuinka karmeassa kunnossa tupakeittiö oli kun taloon tulimme. Kaapit oli pakko vaihtaa ja vanhat vietiin navettaan työkalujen säilytystiloiksi. Mies toi silloin jostain tilalle kaapit, joista en ole koskaan tykännyt mutta ovatpa asiansa hoitaneet nämä vuodet. Olen varmasti minäkin syyllistynyt samanlaiseen Kauhean-näköinen-mollaamiseen, mutta aika äkkiä kuitenkin tottunut niiden olemassaoloon.

No, vastaavien kuvia sisustuslehdistä ei tarvitse minulle etsiä, koska jonakin päivänä nuo vaihdetaan kivempiin ja valkoisiin. Se on varma se. Sainhan toivomukseni läpi silloinkin kun tiskiallas ja allaskaapit sijoitettiin toiselle seinälle. Nyt voin siinä häärätessäni katsella ikkunasta ulos pihamaalle.

Me omassa huushollissamme hiukan vierastamme täysin valkoisia huoneita valkoisine huonekaluineen, mielummin valitsemme lämmintä vaikutelmaa väreillä mutta osana sisustusta valkoinen toimii ja rauhoittaa hyvin värikylläistä ympäristöä. Odotellessani keittiön vuoroontulemista remontoinnissa ja kaappien vaihtumista, halusin ujuttaa sinne hitusen valkoista... juu, ei oo hienot eikä kanttiset oikein miellytä itseänikään mutta ovatpa valkoiset - kunnes koko kaapit vaihdetaan!

Herätys ja ulos

Keittiössä tänään katsellessa ympärilleni tuli mieleen, että talvisen syntymäpäiväni aamusta on pari kuvaa. Vanhimmalta tyttäreltä sain lahjaksi itsetehdyt istuinpäälliset, pakkauksena toimi samasta kankaasta ommeltu kassi. Arvostan tuota lahjaa joka päivä nähdessäni päälliset keittiön tuoleilla. Varsinkin kun tiedän että hänelläkään ei ole kovin paljoa kokemusta ompelemisesta, näppärä käsistään kylläkin on askartelemaan kaikenlaista. 

Hän oli meillä käydessään huomannut entisten päällisten huonon kunnon, narut poikki ja superloni illottamassa jostain kulmasta...unohti sitten ottaa mitat tuoleista ja teki päälliset arvioiden niiden koon. Hyvin tehty, meidän takamuksille oikein sopivat.

Ja miehen sänkyyn loihtima tarjotin aamukahveineen....kyllä minä arvostan sitäkin. Ihana.

Kylppärin hyllyn reunat maalasin jo viime vuonna ruskeaksi. Nyt seinälle laitettaessa hyllyn muissa osissa oleva vanha maali näytti kurjalta.  Hioin ne ja maalasin siis hyllyt ja sivut valkoisella. Järjestys olisi voinut olla päinvastoin, koska en saanut millään suojattua reunoja niin hyvin, ettei valkoista olisi mennyt liian lähelle ruskeaa. En sitten malttanut reunoja tässä vaiheessa korjailla, ehtii myöhemminkin käydä viimeistelemässä kohdat seinään päin. 

Niin kiire oli saada paikka kylppäriin kuuluville tavaroille, joita oli siellä täällä. Etukäteen ajattelin, että oikein sisustan ja asettelen sävyihin sopivat pyyhkeet sun muuta hyllyllyyn, mutta hups vaan, 5 minuuttia ja kaikki hyllyn lokerot olivatkin jo täynnä!

Lääkekaappi myös yhtä nopeasti seinälle, pois makkarin lattialta. Sama juttu siinä, vanha maali näyttää uutta tapettia vasten kurjalta. Sen työn siirsin ensi kesään, kaappi on helppo tyhjätä ja ottaa seinältä pois maalauksen ajaksi.

Tämä miehen tekemä kehikko liittyy lavuaariin. Jatkan selventämistä asian edetessä.

Meillä alkoi tänään ulkonaolokausi! Se tarkoittaa ainakin sitä, että puuhastellaan milloin mitäkin ja kaikkialla on ovet selällään ja saunakämpässä soi musiikki joka kuuluu ulos saakka. Johan tässä on köllöteltykin pimeä jakso pääosin sisätiloissa, lumityötkään eivät ole ajaneet ulos hääräämään eikä pellolla ole voinut hiihdellä.

Ilma oli niin keväisen tuntunen, aurinko suorastaan kutsui ulos. Haravan kanssa pihamaalla pyöriessä mietin, kuinka helposti unohtuu viime syksyinen urakka joka kyllästytti niin perusteellisesti loppuvaiheessa. Nyt haravointi maistuu taas ihan mukavasti.

Nurkan takaa tuleva savu ja tuoksu kertoo kevään saapuneen. Miestä kulotuttaa.

                                 

Viime viikonloppuna tapasin serkkuni ja lapsuudenystävän piitkän ajan jälkeen. Tampereella italialaisessa ravintolassa tavatessamme samalla söimme ja täytyy todeta että harvoin olen syönyt niin ihanan maukasta ruokaa. Saattoihan se johtua hyvästä seurastakin ja tunnelmasta, täytyy varmaankin käydä useammin ulkona syömässä. Jospa nykyään taso on noin hyvä.

Tässä jälkkäristämme herkkukuva.  

Viime kuussa kerroin hauskasta sattumasta, joka on johtanut minut radiohommiin. Viikottaista suoraa lähetystä valmistelen nytkin, samaan aikaan kirjoittaessani tätä kuuntelen seuraavaa kertaa varten musiikkia soittolistalle. Nyt soi Oasis, mukavan leppoisaa kuunneltavaa.

 Ystävänpäiväksi tehtiin nauhoitettu lähetys, jonka sain toteuttaa itse haastattelujen muodossa. Taas opin uutta!

Kevääntuoksuista viikonloppua!