Kaipaan värejä

Puuhailin pihamaalla tänään koko iltapäivän. Haravoin ja kärräsin pois tienvierustalta vanhaa kuloa ja katkenneita oksanpätkiä monta kärrykuormaa. On niin ihanaa löytää uusia kasvien alkuja, jotka pukkaavat maasta sinnikkäästi ylös vaikka päällä olisi paksu kerros heinää ja lehtiä!

Jokakeväinen operaationi on katkoa perennapuskan kuivettuneet varret pois uusien tieltä. Sen nimi taitaa olla elokuunasteri, muistaakseni. Se kasvaa noin metrin korkeaksi ja suoran varren päähän tulee rykelmä pieniä suloisia lilanvärisiä kukkasia, kukintoaika on loppukesän ja syksyn tienoolla. Lapset kutsuivat sitä pieninä Kuningattaren puutarhaksi, koska heidän näkökulmastaan se näytti valtavan kokoiselta ja kun meni sinne keskelle, olo oli varmaan kuin isossa puutarhassa. Osa puskasta kylläkin paiskautui metrin päähän silloin, kun traktori kaivoi ojaa vesijohdolle ja siinä hötäkässä maata lenteli sinne tänne. Ei se piitannut mitään siitä, nyt kasvaa kahdessa paikassa.

Varsista saa joka kevät sylillisen hyvää luonnonmateriaalia erilaisiin tekemisiin. Jos on aikaa. Joskus olen pujotellut niitä lankojen avulla vanhoihin ikkunanpokiin huvikseni koristeeksi.

 Pitkästä aikaa nyt tuli ajatus säästää varret, josko tulisi tehtyä niistä jotain.

                                      Ei ole kovin kaunis kimppu yläpuolelta katsottuna.

                               Työntelin varret hinkkiin. Aika aneemisen näköinen on siinäkin.

                                           Tulisi nyt pian jo enemmän värejä luontoon!

Päivän päätteeksi löysin vanhan luukätköni. Kauan sitten, koiramme oli ihmeen kiinnostunut ulkona kuistien välisessä nurkkauksessa jostain ja alkoi kaivaa maata. Kun menimme katsomaan mikä siellä niin kiinnosti, oli muutama palanen jo näkyvissä. Siellähän niitä oli sitten enemmänkin, luunpaloja ja hampaita. Ehkä lehmän, en tiedä. Sankoon kerättyäni ne laitoin päälle toisen sangon ja nostin ne pois silmistä ja koiran ulottuvilta. Sitten unohdin koko sangon. 

Tänään kun se putkahti taas eteeni, tuli mieleen sama ihmetys kuin silloinkin. Miksi ihmeessä luut ja muut oli heitetty talon kivijalan vierustalle kun monta muutakin paikkaa olisi ollut niitä nakella. Tiedä häntä.