tiistai 18. maaliskuuta 2014

Kauhean näköinen

Tähän aikaan, muutama vuosi sitten me kerättiin puutavaraa ja muuta roskaa tontilta pääsiäiskokkoa varten valmiiksi. Naapuri innostui siivoamaan myös nurkkia kotonaan ja toi kokkopaikalle löytämäänsä polttokelpoista ainesta.

Ulkosalla touhutessani katsahdin puunrungoista ja suurista oksista kasattua kekoa ja mitä huomasinkaan! Muutaman metrin päässä kasasta tönötti vanhan pöydän runko jota vasten nojasi muutama lankku. Silmät lautasina menin pöydän luo tutkimaan tuota tarkemmin.

Nappasin nopeasti lankut kainaloon, harjasin pölyt ulkona ja kannoin keittiöön. Sama juttu rungolle - ja kiireellä, ennenkuin mies ja naapuri palaavat asioiltaan. Arvelin, että meteli syntyy jos en vie asiaa heti tarpeeksi pitkälle. Ja niin olisi syntynytkin.

Aluksi ei huolenpidolleni oikein ymmärrystä löytynyt meidänkään perheen puolelta. Kauhean näköinen, laatikoista on pohjat irti ja mitä kaikkea sain kuulla - aluksi. 
Pikkuhiljaa, kun asiasta oli monta keskustelua käyty, kiinnitin nastoilla puuvillapitsiä reunaan ja laitoin kaitaliinan päälle että näyttäisi kivemmalta, pöytä vaan siinä tönötti ja oli miehenkin mielestä oikeastaan aika hyvä laskupaikka keittiössä kaikelle pikkutavaralle.
Ja kun näytin sisustuslehdestä kuvan vastaavanlaisesta pöydästä, asia avautui hänelle aivan uudelta kantilta.

Naapuri, 65-vuotias mieshenkilö, sen sijaan on tuon tekoni jälkeen monesti tuonut esiin miten paljon hän inhoaakaan vanhoja huonekaluja ja antiikkia. Tuo ihailemani käsintehty vanha, yksinkertainen ja tarpeellinen luomus on hänelle joko liian vanhaa, jotain mitä on joutunut sietämään aikoinaan tarpeeksi tai sitten se tuo jotakin sellaista mieleen mitä ei haluaisi muistella.









Nyt suunnittelemme pöydälle nykyistä parempaa käyttöä ja oli sopiva kohta riisua pitsireuna lankkujen käsittelyä varten.







Lankkujen hionta ja kaksi kerrosta petsiä, muuta ei tarvinnut tehdä tässä vaiheessa.
Kolot ja epätasaisuudet eivät haittaa yhtään.


     


                                 









Ihan vielä ei ole keittiössämme remontin aika. Aiemmissa jutuissa on jokunen kuva siitä, kuinka karmeassa kunnossa tupakeittiö oli kun taloon tulimme. Kaapit oli pakko vaihtaa ja vanhat vietiin navettaan työkalujen säilytystiloiksi. Mies toi silloin jostain tilalle kaapit, joista en ole koskaan tykännyt mutta ovatpa asiansa hoitaneet nämä vuodet. Olen varmasti minäkin syyllistynyt samanlaiseen Kauhean-näköinen-mollaamiseen, mutta aika äkkiä kuitenkin tottunut niiden olemassaoloon.

No, vastaavien kuvia sisustuslehdistä ei tarvitse minulle etsiä, koska jonakin päivänä nuo vaihdetaan kivempiin ja valkoisiin. Se on varma se. Sainhan toivomukseni läpi silloinkin kun tiskiallas ja allaskaapit sijoitettiin toiselle seinälle. Nyt voin siinä häärätessäni katsella ikkunasta ulos pihamaalle.

Me omassa huushollissamme hiukan vierastamme täysin valkoisia huoneita valkoisine huonekaluineen, mielummin valitsemme lämmintä vaikutelmaa väreillä mutta osana sisustusta valkoinen toimii ja rauhoittaa hyvin värikylläistä ympäristöä. Odotellessani keittiön vuoroontulemista remontoinnissa ja kaappien vaihtumista, halusin ujuttaa sinne hitusen valkoista... juu, ei oo hienot eikä kanttiset oikein miellytä itseänikään mutta ovatpa valkoiset - kunnes koko kaapit vaihdetaan!













2 kommenttia: