Kauhean näköinen

Tähän aikaan, muutama vuosi sitten me kerättiin puutavaraa ja muuta roskaa tontilta pääsiäiskokkoa varten valmiiksi. Naapuri innostui siivoamaan myös nurkkia kotonaan ja toi kokkopaikalle löytämäänsä polttokelpoista ainesta.

Ulkosalla touhutessani katsahdin puunrungoista ja suurista oksista kasattua kekoa ja mitä huomasinkaan! Muutaman metrin päässä kasasta tönötti vanhan pöydän runko jota vasten nojasi muutama lankku. Silmät lautasina menin pöydän luo tutkimaan tuota tarkemmin.

Nappasin nopeasti lankut kainaloon, harjasin pölyt ulkona ja kannoin keittiöön. Sama juttu rungolle - ja kiireellä, ennenkuin mies ja naapuri palaavat asioiltaan. Arvelin, että meteli syntyy jos en vie asiaa heti tarpeeksi pitkälle. Ja niin olisi syntynytkin.

Aluksi ei huolenpidolleni oikein ymmärrystä löytynyt meidänkään perheen puolelta. Kauhean näköinen, laatikoista on pohjat irti ja mitä kaikkea sain kuulla - aluksi. 
Pikkuhiljaa, kun asiasta oli monta keskustelua käyty, kiinnitin nastoilla puuvillapitsiä reunaan ja laitoin kaitaliinan päälle että näyttäisi kivemmalta, pöytä vaan siinä tönötti ja oli miehenkin mielestä oikeastaan aika hyvä laskupaikka keittiössä kaikelle pikkutavaralle.
Ja kun näytin sisustuslehdestä kuvan vastaavanlaisesta pöydästä, asia avautui hänelle aivan uudelta kantilta.

Naapuri, 65-vuotias mieshenkilö, sen sijaan on tuon tekoni jälkeen monesti tuonut esiin miten paljon hän inhoaakaan vanhoja huonekaluja ja antiikkia. Tuo ihailemani käsintehty vanha, yksinkertainen ja tarpeellinen luomus on hänelle joko liian vanhaa, jotain mitä on joutunut sietämään aikoinaan tarpeeksi tai sitten se tuo jotakin sellaista mieleen mitä ei haluaisi muistella.

Nyt suunnittelemme pöydälle nykyistä parempaa käyttöä ja oli sopiva kohta riisua pitsireuna lankkujen käsittelyä varten.

Lankkujen hionta ja kaksi kerrosta petsiä, muuta ei tarvinnut tehdä tässä vaiheessa.

Kolot ja epätasaisuudet eivät haittaa yhtään.

     


                                 

Ihan vielä ei ole keittiössämme remontin aika. Aiemmissa jutuissa on jokunen kuva siitä, kuinka karmeassa kunnossa tupakeittiö oli kun taloon tulimme. Kaapit oli pakko vaihtaa ja vanhat vietiin navettaan työkalujen säilytystiloiksi. Mies toi silloin jostain tilalle kaapit, joista en ole koskaan tykännyt mutta ovatpa asiansa hoitaneet nämä vuodet. Olen varmasti minäkin syyllistynyt samanlaiseen Kauhean-näköinen-mollaamiseen, mutta aika äkkiä kuitenkin tottunut niiden olemassaoloon.

No, vastaavien kuvia sisustuslehdistä ei tarvitse minulle etsiä, koska jonakin päivänä nuo vaihdetaan kivempiin ja valkoisiin. Se on varma se. Sainhan toivomukseni läpi silloinkin kun tiskiallas ja allaskaapit sijoitettiin toiselle seinälle. Nyt voin siinä häärätessäni katsella ikkunasta ulos pihamaalle.

Me omassa huushollissamme hiukan vierastamme täysin valkoisia huoneita valkoisine huonekaluineen, mielummin valitsemme lämmintä vaikutelmaa väreillä mutta osana sisustusta valkoinen toimii ja rauhoittaa hyvin värikylläistä ympäristöä. Odotellessani keittiön vuoroontulemista remontoinnissa ja kaappien vaihtumista, halusin ujuttaa sinne hitusen valkoista... juu, ei oo hienot eikä kanttiset oikein miellytä itseänikään mutta ovatpa valkoiset - kunnes koko kaapit vaihdetaan!

Herätys ja ulos

Keittiössä tänään katsellessa ympärilleni tuli mieleen, että talvisen syntymäpäiväni aamusta on pari kuvaa. Vanhimmalta tyttäreltä sain lahjaksi itsetehdyt istuinpäälliset, pakkauksena toimi samasta kankaasta ommeltu kassi. Arvostan tuota lahjaa joka päivä nähdessäni päälliset keittiön tuoleilla. Varsinkin kun tiedän että hänelläkään ei ole kovin paljoa kokemusta ompelemisesta, näppärä käsistään kylläkin on askartelemaan kaikenlaista. 

Hän oli meillä käydessään huomannut entisten päällisten huonon kunnon, narut poikki ja superloni illottamassa jostain kulmasta...unohti sitten ottaa mitat tuoleista ja teki päälliset arvioiden niiden koon. Hyvin tehty, meidän takamuksille oikein sopivat.

Ja miehen sänkyyn loihtima tarjotin aamukahveineen....kyllä minä arvostan sitäkin. Ihana.

Kylppärin hyllyn reunat maalasin jo viime vuonna ruskeaksi. Nyt seinälle laitettaessa hyllyn muissa osissa oleva vanha maali näytti kurjalta.  Hioin ne ja maalasin siis hyllyt ja sivut valkoisella. Järjestys olisi voinut olla päinvastoin, koska en saanut millään suojattua reunoja niin hyvin, ettei valkoista olisi mennyt liian lähelle ruskeaa. En sitten malttanut reunoja tässä vaiheessa korjailla, ehtii myöhemminkin käydä viimeistelemässä kohdat seinään päin. 

Niin kiire oli saada paikka kylppäriin kuuluville tavaroille, joita oli siellä täällä. Etukäteen ajattelin, että oikein sisustan ja asettelen sävyihin sopivat pyyhkeet sun muuta hyllyllyyn, mutta hups vaan, 5 minuuttia ja kaikki hyllyn lokerot olivatkin jo täynnä!

Lääkekaappi myös yhtä nopeasti seinälle, pois makkarin lattialta. Sama juttu siinä, vanha maali näyttää uutta tapettia vasten kurjalta. Sen työn siirsin ensi kesään, kaappi on helppo tyhjätä ja ottaa seinältä pois maalauksen ajaksi.

Tämä miehen tekemä kehikko liittyy lavuaariin. Jatkan selventämistä asian edetessä.

Meillä alkoi tänään ulkonaolokausi! Se tarkoittaa ainakin sitä, että puuhastellaan milloin mitäkin ja kaikkialla on ovet selällään ja saunakämpässä soi musiikki joka kuuluu ulos saakka. Johan tässä on köllöteltykin pimeä jakso pääosin sisätiloissa, lumityötkään eivät ole ajaneet ulos hääräämään eikä pellolla ole voinut hiihdellä.

Ilma oli niin keväisen tuntunen, aurinko suorastaan kutsui ulos. Haravan kanssa pihamaalla pyöriessä mietin, kuinka helposti unohtuu viime syksyinen urakka joka kyllästytti niin perusteellisesti loppuvaiheessa. Nyt haravointi maistuu taas ihan mukavasti.

Nurkan takaa tuleva savu ja tuoksu kertoo kevään saapuneen. Miestä kulotuttaa.

                                 

Viime viikonloppuna tapasin serkkuni ja lapsuudenystävän piitkän ajan jälkeen. Tampereella italialaisessa ravintolassa tavatessamme samalla söimme ja täytyy todeta että harvoin olen syönyt niin ihanan maukasta ruokaa. Saattoihan se johtua hyvästä seurastakin ja tunnelmasta, täytyy varmaankin käydä useammin ulkona syömässä. Jospa nykyään taso on noin hyvä.

Tässä jälkkäristämme herkkukuva.  

Viime kuussa kerroin hauskasta sattumasta, joka on johtanut minut radiohommiin. Viikottaista suoraa lähetystä valmistelen nytkin, samaan aikaan kirjoittaessani tätä kuuntelen seuraavaa kertaa varten musiikkia soittolistalle. Nyt soi Oasis, mukavan leppoisaa kuunneltavaa.

 Ystävänpäiväksi tehtiin nauhoitettu lähetys, jonka sain toteuttaa itse haastattelujen muodossa. Taas opin uutta!

Kevääntuoksuista viikonloppua!

Tammikuu taukoa

Kuukauden taukoa tänne kirjoittamisessa en voi selitellä kiireellä tai muilla verukkeilla, on vain ollut meneillään niin kiinnostava uusi asia elämässäni, johon olen paneutunut suurella mielenkiinnolla. Tietokoneen äärellä on kyllä tullut istuskeltua tuntitolkulla päivittäin ja kerronpa teille minkä vuoksi.

Viime toukokuussa kun olin jäämässä vuoden vapaalle päivätyöstäni, oli pääsuunnitelmani sellainen, että käytän aikaani vanhan talon remontointiin omin käsin tehden sellaista mitä osaan tai pystyn oppimaan. Toinen tärkeä asia oli se, että tapaan iäkästä äitiä vähintäin kerran kuukaudessa. Normaalina työssäoloaikana tapaamisia on ollut vain muutama vuodessa, joka on mielestäni ollut aivan liian harvoin.  Työn ohella ei riitä jaksamista lähteä käymään muutamien satojen kilometrien päähän silloin kun vapaapäiviä on kaksi peräkkäin. Niistä ensimmäinen menee yleensä palautumiseen ja voimien keräämiseen, toisena päivänä jaksaa jo tehdä normaaleja kotihommia.

Noiden suunnittelemieni asioiden lisäksi mietin, mikä olisi sellaista tekemistä mitä en ole koskaan elämässäni tehnyt ja haluaisin kokeilla. Jostain tupsahti mieleeni että olispa kiva kokeilla minkälaista on tehdä radiossa töitä.

Aikaa kului puolisen vuotta. Välillä kävi mielessä tuo ajatus, joka ei sinänsä ole ollut mikään elämäni haave, lähinnä päähänpistos ja itselleni asettama haaste.
Olin jo jättänyt asian taka-alalle päässäni, koska paikkakunnallani kuuluva paikallinen radiokanava toimii Turusta käsin ja sinne tai mihinkään muuhunkaan en edes uskaltanut ottaa yhteyttä. Eihän niihin varmaan pääsisi ilman minkäänlaista kokemusta alalta.

Sitten alkoi tapahtua. Paikallislehdessä oli juttu uudesta, vapaaehtoisvoimin avattavasta ei-kaupallisesta musiikkipainotteisesta radiokanavasta ja jutussa annettiin ymmärtää että sinne halutaan tekijöitä mukaan. Olin muutaman päivän hämilläni tästä yhteensattumasta, kunnes rohkenin ottaa yhteyttä kanavan päällikköön tarjoten apuani.

Olin tikkana paikalla studiolla sovittuna ajankohtana muiden innokkaiden aloittelijoiden kanssa. Heti silloin kaikkia meitä uusia esiteltiin kuulijoille ja haastateltiin livenä. Ei muuta kuin suoraan lauteille, sanoi kanavapäällikkö, ei sitä muuten opi.
Jokainen meistä sai ehdottaa, minkälaista ohjelmaa haluaa tehdä ja samantien laadittiin aikataulut ohjelmille. Muutaman päivän kuluttua tuosta haastattelusta oli oman ohjelmani ensilähetys. Kerran viikossa kaksi tuntia lähetysaikaa alkuillalla ja sisällöstä saan päättää itse. Soitan pop-,rock- ja iskelmämusiikkia ja höpötän väliin mitä milloinkin.  Tuntuu aivan uskomattomalta tällainen yhteensattuma! 
Nyt on takana kolme suoraa lähetystä, viime kerralla tein myös ensimmäisen haastatteluni. 

Valmisteluihin kuluu useampana päivänä levyjen valikoimista soittolistalle eli se, mihin aikani koneen ääressä on viime viikkojen ajan kulunut, kuuntelen musiikkia ja mietin juontoa seuraavaan lähetykseen. Kyllä on mielenkiintoista!

Remonttihommiakaan en ole viime viikkoina tehnyt yhtään. Joulun jälkeen ollaan vaan odoteltu valoisan ajan pitenemistä ja kylmällä säällä ei ole huvittanut aloittaa edes pientä hommaa sisälläkään. 

Pari viikkoa sitten suljimme salin puolen talosta, niinkuin yleensä teemme keskitalven kylmimpänä ajankohtana. Kuluu niin älyttömän paljon puita ja kun kahdestaan miehen kanssa ollaan niin meille riittää vähempikin tila. Nyt päivittäin lämpiää neljä tulisijaa ja lisäksi leivinuuni muutaman päivän välein. Klapeja saa olla kantamassa vähän väliä sisään.

Uusien kuvien tänne laittaminen on nyt vähän hankalaa, bluetoothina kännykkä ei suostu enää muodostamaan yhteyttä koneeseeni. En tiedä mistä tuo yhtäkkinen muutos tuli, ihmettelen voisiko olla tekemistä sillä kun latasin windowsin 8.1:n koneeseen ja siihen tarvittiin jokin lukitus. En ole vielä keksinyt miten yhteyden voisi palauttaa ennalleen.
Usb-johtoa en löytänyt mistään, täytyy varmaankin hankkia uusi.

Jotta tähän juttuun tulee muutama kuvakin, turvaudun vanhoihin tallenteisiin.
Laitan kylkiuunista muutaman ennen-kuvan ajalta, jolloin talon hankittuamme siivosimme paikkoja. Ulkoisesti ihan järkyttävä näky,  onneksi toimintakunnossa olivat kaikki hormit.

Ja tässä pari viime joulun aikaan otettua palasta. Täytyy ottaa koko kompleksista kuva keväämmällä kun on enempi valoa.

 Lisää vanhempaa kuvasatoa, myöskin ennen ja jälkeen-kuvat.

Joulukuun Seija-myrsky auttoi meitä purkuhommissa. Se alunperin huonokuntoinen lato, jolle ei meillä ole ollut käyttöä ja purkamisesta maisemaa pilaamasta oli puhuttu jo parin vuoden ajan. Eipä tarvitse enää purkaa! Kerätään hyväkuntoisimmat laudat talteen ja lahot kannetaan pääsiäiskokon täytteeksi.

     

Aattona sisävessaan

Tarkoitus oli, että talveksi saadaan sisävessa käyttöön. Onneksi kunnon talvikelejä ei vielä ole ollut, koska tekemisemme on edennyt aika hitaasti.  

Lattian toisen maalikerroksen jälkeen soviteltiin suihkun paikkaa.

Koolingit seiniin.

Levyt paikoilleen.

Muutama päivä jouluun, kittaukset tehty. Samaan aikaan tuli tilatut tuplat saunan ikkunoihin ja vanhat ulkopokat piti siistiä ennen tuplien paikoilleen asentamista.

Hihii, tällaista tapettia meidän kylpyhuoneeseen ostettiin! Tätä ei suunniteltu, vaan valittiin muutaman myymälän läpi käytyämme periaatteella: käykö sulle, mulle käy. Tuota laitettiin kahdelle seinälle, joista suurempaan keskelle jää valkoinen tausta lavuaarin paikan taustaksi.

Suihkukaappi nostettiin nurkkaan paikoilleen, ei vielä asennettu. Suihku on tarkoitettu pääasiassa meidän kahden aikuisen käyttöön ja vain harvoin käytettäväksi. Ei pitkiä suihkusessioita eikä veden roiskimista ympäriinsä ylipäätään tässä huoneessa.

Pihasauna tulee jatkossakin olemaan meillä pääasiallinen pesupaikka.

Ja sitten... jouluaattona, juuri ennen kuusenhakureissua, asennettiin vessa paikoilleen!

Kylppärissämme riittää paljon vielä tehtävää ja moni asia puuttuu; pesukomuutista haaveilen, siihen lavuaari, pyyhkeille ja wc-paperille teline, naulakot kylpytakeille, hyllyä, ynnä muuta.

Lattialistatkin olen jo maalannut, laitetaan paikoilleen kun ehditään.

Jatketaan siis hommia ensi vuoden puolella.

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2014 !

Pikkumatto kylppäriin

Viime kesänä minulle heräsi ajatus, että olisi kiva tehdä käsityö pitkästä aikaa.
En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut ompelemisesta tai kutomisesta. Ne harvatkin aloitetut työt ovat tahtoneet jäädä keskeneräisiksi. Yläasteella käsityönopettaja arvioi työskentelyni kuutosen arvoiseksi. Yksi episodi, joka ei ainakaan lisännyt intoani, on jäänyt erityisesti mieleeni. 

Saimme kerran tehdä virkkaustyön loppuun kotona ja palautettuani kirkkaanpunaisen lippiksen valmiina, opettaja sanoi, että joku muu kuin minä on tehnyt sen. Oli kuulemma liian tasaista jälkeä minun tekemäkseni! 
Omasta mielestäni olin onnistunut hyvin. Kotioloissa tekeminen oli aivan erilaista kuin levottomassa luokassa ja se näkyi myös työn jäljessä. Loukkaannuin tuosta syytöksestä syvästi.
Juttu päättyi siten, että äitini piti soittaa opettajalle ja todistaa että kukaan muu ei ole työtä puolestani tehnyt. Seuraavalla tunnilla opettaja pyysi anteeksi epäilyään.

Mahtoiko johtua tuosta muistosta, että juuri virkkaaminen oli mielessäni pyörinyt ajatus. 
Kävin syksyllä varta vasten käsityömessuilla hakemassa ideaa ja värkkiä. Ostin sieltä tuubi-lankaa ja koukun nro 10, mukaan sain myös ohjeen kukkamattoa varten.

 

Aloittaessani huomasin, että olin unohtanut virkkauksen alkeet, miten tehdään mikäkin silmukka ja mitä lyhenteet ohjeessa tarkoittavat. Printtasin netistä silmukkaohjeet kuvien kera ja aloitin opettelun.  

Tässä meni jokin pieleen, mattohan tästä pitäisi tulla.

Muoto on jo melkolailla oikea, mutta ohjeista en vielä tässäkään vaiheessa ymmärtänyt paljoakaan. Kunhan sovelsin ja opettelin pylväitä ja muita. 

Olin muutaman kerroksen verran jotenkuten päässyt jyvälle ohjeista. Reiät osuivat jo kohdilleen, kukkakuvion tekemisen olin hylännyt jo alkuvaiheessa. Ehkä seuraavan kerran sekin onnistuu.

 Alkoi olla aika painava käsityö sylissä väänneltäväksi. Jospa tästä tulisikin vain pikkumatto...

Reunan tein ohjeen mukaan, joskin siinä olisi pitänyt olla suurempi matto halkaisijaltaan. Niinpä reunus on hieman kohoileva, mutta ei se minua haittaa. Ensimmäinen itse tekemäni matto!

Taisi se kuutonen olla ihan sopivasti arvioitu!

Lattian ja katon maalaus

Kylppäritöissä ollaan edetty palanen eteenpäin. Viemäri- ja vesiputkien asennuksen jälkeen lankut laitettiin takaisin paikoilleen. Järjestyskin pysyi selvillä ja takaisin asentaminen sujui ilman ongelmia.

Kuperat lattialankut hioin käsihiomakoneella.

Lattian hiomisen testauksessa totesin, että suurin osa hiontapölystä jäi leijailemaan ilmaan eikä koneen pussiin kertynyt juuri mitään. Varsinaiseen työhön ryhtyessäni suojauduin paremmin, kutrit tuubiin ja hengityssuoja päälle. Huom., kuvaa otettaessa asentelin vasta paperia koneeseen, irrallaan oleva pistoke voi näyttää muuten vähän hauskalta.

                          Hionnan jälkeen pinta oli riittävän hyvä, vanhuus saa näkyä tässäkin.

               Tarkoitukseni oli tasottaa vain muutama suurin kolo, mutta lattialla kyykkiessä                                                   kriittisyys kasvoi ja pienetkin jäljet alkoivat häiritsemään.

                                       Pääsin jälleen lempihommaani, maalaamaan! 
                              Ensimmäinen kerros laimennetulla maalilla on nyt maalattu.

     

                                 Maalasin myös katon toiseen kertaan, nyt näyttää hyvältä!