Viime toukokuussa kun olin jäämässä vuoden vapaalle päivätyöstäni, oli pääsuunnitelmani sellainen, että käytän aikaani vanhan talon remontointiin omin käsin tehden sellaista mitä osaan tai pystyn oppimaan. Toinen tärkeä asia oli se, että tapaan iäkästä äitiä vähintäin kerran kuukaudessa. Normaalina työssäoloaikana tapaamisia on ollut vain muutama vuodessa, joka on mielestäni ollut aivan liian harvoin. Työn ohella ei riitä jaksamista lähteä käymään muutamien satojen kilometrien päähän silloin kun vapaapäiviä on kaksi peräkkäin. Niistä ensimmäinen menee yleensä palautumiseen ja voimien keräämiseen, toisena päivänä jaksaa jo tehdä normaaleja kotihommia.
Noiden suunnittelemieni asioiden lisäksi mietin, mikä olisi sellaista tekemistä mitä en ole koskaan elämässäni tehnyt ja haluaisin kokeilla. Jostain tupsahti mieleeni että olispa kiva kokeilla minkälaista on tehdä radiossa töitä.
Aikaa kului puolisen vuotta. Välillä kävi mielessä tuo ajatus, joka ei sinänsä ole ollut mikään elämäni haave, lähinnä päähänpistos ja itselleni asettama haaste.
Olin jo jättänyt asian taka-alalle päässäni, koska paikkakunnallani kuuluva paikallinen radiokanava toimii Turusta käsin ja sinne tai mihinkään muuhunkaan en edes uskaltanut ottaa yhteyttä. Eihän niihin varmaan pääsisi ilman minkäänlaista kokemusta alalta.
Sitten alkoi tapahtua. Paikallislehdessä oli juttu uudesta, vapaaehtoisvoimin avattavasta ei-kaupallisesta musiikkipainotteisesta radiokanavasta ja jutussa annettiin ymmärtää että sinne halutaan tekijöitä mukaan. Olin muutaman päivän hämilläni tästä yhteensattumasta, kunnes rohkenin ottaa yhteyttä kanavan päällikköön tarjoten apuani.
Olin tikkana paikalla studiolla sovittuna ajankohtana muiden innokkaiden aloittelijoiden kanssa. Heti silloin kaikkia meitä uusia esiteltiin kuulijoille ja haastateltiin livenä. Ei muuta kuin suoraan lauteille, sanoi kanavapäällikkö, ei sitä muuten opi.
Jokainen meistä sai ehdottaa, minkälaista ohjelmaa haluaa tehdä ja samantien laadittiin aikataulut ohjelmille. Muutaman päivän kuluttua tuosta haastattelusta oli oman ohjelmani ensilähetys. Kerran viikossa kaksi tuntia lähetysaikaa alkuillalla ja sisällöstä saan päättää itse. Soitan pop-,rock- ja iskelmämusiikkia ja höpötän väliin mitä milloinkin. Tuntuu aivan uskomattomalta tällainen yhteensattuma!
Nyt on takana kolme suoraa lähetystä, viime kerralla tein myös ensimmäisen haastatteluni.
Valmisteluihin kuluu useampana päivänä levyjen valikoimista soittolistalle eli se, mihin aikani koneen ääressä on viime viikkojen ajan kulunut, kuuntelen musiikkia ja mietin juontoa seuraavaan lähetykseen. Kyllä on mielenkiintoista!
Remonttihommiakaan en ole viime viikkoina tehnyt yhtään. Joulun jälkeen ollaan vaan odoteltu valoisan ajan pitenemistä ja kylmällä säällä ei ole huvittanut aloittaa edes pientä hommaa sisälläkään.
Pari viikkoa sitten suljimme salin puolen talosta, niinkuin yleensä teemme keskitalven kylmimpänä ajankohtana. Kuluu niin älyttömän paljon puita ja kun kahdestaan miehen kanssa ollaan niin meille riittää vähempikin tila. Nyt päivittäin lämpiää neljä tulisijaa ja lisäksi leivinuuni muutaman päivän välein. Klapeja saa olla kantamassa vähän väliä sisään.
Uusien kuvien tänne laittaminen on nyt vähän hankalaa, bluetoothina kännykkä ei suostu enää muodostamaan yhteyttä koneeseeni. En tiedä mistä tuo yhtäkkinen muutos tuli, ihmettelen voisiko olla tekemistä sillä kun latasin windowsin 8.1:n koneeseen ja siihen tarvittiin jokin lukitus. En ole vielä keksinyt miten yhteyden voisi palauttaa ennalleen.
Usb-johtoa en löytänyt mistään, täytyy varmaankin hankkia uusi.
Jotta tähän juttuun tulee muutama kuvakin, turvaudun vanhoihin tallenteisiin.
Laitan kylkiuunista muutaman ennen-kuvan ajalta, jolloin talon hankittuamme siivosimme paikkoja. Ulkoisesti ihan järkyttävä näky, onneksi toimintakunnossa olivat kaikki hormit.
Ja tässä pari viime joulun aikaan otettua palasta. Täytyy ottaa koko kompleksista kuva keväämmällä kun on enempi valoa.
Lisää vanhempaa kuvasatoa, myöskin ennen ja jälkeen-kuvat.
Joulukuun Seija-myrsky auttoi meitä purkuhommissa. Se alunperin huonokuntoinen lato, jolle ei meillä ole ollut käyttöä ja purkamisesta maisemaa pilaamasta oli puhuttu jo parin vuoden ajan. Eipä tarvitse enää purkaa! Kerätään hyväkuntoisimmat laudat talteen ja lahot kannetaan pääsiäiskokon täytteeksi.