Ulkona vaan

Palasin viikon lomareissulta henkisesti valmistautuneena jatkamaan kesken jääneitä töitä. 

Uuni ja puutarhapenkkien puut puoliksi maalattuina odottivat - ja odottavat edelleen.

Minä se vaan puuhailen ulkona kaikenlaista. Omenoiden poimintaa ja muuta pientä hommaa, kukkien nyppimistä ja valokuvaamista!

Sammaleiden rapsuttelu saunan katon pihanpuoleisesta lappeesta saatiin sentään päätökseen. Se oli useamman päivän urakka ja mies siitä suurimman osan teki, tunnustan. Huuhteli painepesurilla vielä lopuksi.

Taas näyttää siistiltä muutaman vuoden. Ensi kesänä on toisen puolen vuoro. 

Olen näköjään ollut myöhään asialla tomaattini kanssa, vasta nyt alkavat ensimmäiset kypsyä. Onneksi on luvassa lämpimiä päiviä, aion antaa sen olla ilman harsoa toistaiseksi. 

Sama juttu kesäkurpitsan kanssa, odotellaan ehtivätkö kypsyä ennen pakkasen tuloa. Maa tuolla entisellä ladon pohjalla on muhevaa, mutta se on varmaankin melko köyhää ravinteiden puolesta. En ole lannoittanut noita millään enkä edes tuonut sinne puutarhakompostista multaa sekaan. Olisi ehkä pitänyt. 

Tämä on muuten se kurpitsan taimi, joka kupsahdettuaan nurin istutusvaiheessa katkesi tyvestä ja lähti siitä huolimatta kasvamaan! 

Pihlaja on niin kaunis kun marjoja on paljon!

Saapa talvella nähdä pitääkö sanonta paikkansa, ettei pihlaja kahta taakkaa kanna.

Ei pitäisi tulla paljoa lunta tänä talvena.

Parin oksan paino melkein kaataa maljakon.

Kuistilla kynttilänjämät pulloissa muistuttivat minua, että on aika käydä hankkimassa lisää. Edessä on tunnelmallinen vuodenaika, ihana syksy.

Nautitaan tästä kesän lopusta, sitä on vielä jäljellä!

 Huomenna jatkan niitä kesken jääneitä töitä.

Kivaa viikkoa!