Keittiössä tänään katsellessa ympärilleni tuli mieleen, että talvisen syntymäpäiväni aamusta on pari kuvaa. Vanhimmalta tyttäreltä sain lahjaksi itsetehdyt istuinpäälliset, pakkauksena toimi samasta kankaasta ommeltu kassi. Arvostan tuota lahjaa joka päivä nähdessäni päälliset keittiön tuoleilla. Varsinkin kun tiedän että hänelläkään ei ole kovin paljoa kokemusta ompelemisesta, näppärä käsistään kylläkin on askartelemaan kaikenlaista.
Hän oli meillä käydessään huomannut entisten päällisten huonon kunnon, narut poikki ja superloni illottamassa jostain kulmasta...unohti sitten ottaa mitat tuoleista ja teki päälliset arvioiden niiden koon. Hyvin tehty, meidän takamuksille oikein sopivat.
Ja miehen sänkyyn loihtima tarjotin aamukahveineen....kyllä minä arvostan sitäkin. Ihana.
Kylppärin hyllyn reunat maalasin jo viime vuonna ruskeaksi. Nyt seinälle laitettaessa hyllyn muissa osissa oleva vanha maali näytti kurjalta. Hioin ne ja maalasin siis hyllyt ja sivut valkoisella. Järjestys olisi voinut olla päinvastoin, koska en saanut millään suojattua reunoja niin hyvin, ettei valkoista olisi mennyt liian lähelle ruskeaa. En sitten malttanut reunoja tässä vaiheessa korjailla, ehtii myöhemminkin käydä viimeistelemässä kohdat seinään päin.
Niin kiire oli saada paikka kylppäriin kuuluville tavaroille, joita oli siellä täällä. Etukäteen ajattelin, että oikein sisustan ja asettelen sävyihin sopivat pyyhkeet sun muuta hyllyllyyn, mutta hups vaan, 5 minuuttia ja kaikki hyllyn lokerot olivatkin jo täynnä!
Lääkekaappi myös yhtä nopeasti seinälle, pois makkarin lattialta. Sama juttu siinä, vanha maali näyttää uutta tapettia vasten kurjalta. Sen työn siirsin ensi kesään, kaappi on helppo tyhjätä ja ottaa seinältä pois maalauksen ajaksi.
Tämä miehen tekemä kehikko liittyy lavuaariin. Jatkan selventämistä asian edetessä.
Meillä alkoi tänään ulkonaolokausi! Se tarkoittaa ainakin sitä, että puuhastellaan milloin mitäkin ja kaikkialla on ovet selällään ja saunakämpässä soi musiikki joka kuuluu ulos saakka. Johan tässä on köllöteltykin pimeä jakso pääosin sisätiloissa, lumityötkään eivät ole ajaneet ulos hääräämään eikä pellolla ole voinut hiihdellä.
Ilma oli niin keväisen tuntunen, aurinko suorastaan kutsui ulos. Haravan kanssa pihamaalla pyöriessä mietin, kuinka helposti unohtuu viime syksyinen urakka joka kyllästytti niin perusteellisesti loppuvaiheessa. Nyt haravointi maistuu taas ihan mukavasti.
Nurkan takaa tuleva savu ja tuoksu kertoo kevään saapuneen. Miestä kulotuttaa.
Viime viikonloppuna tapasin serkkuni ja lapsuudenystävän piitkän ajan jälkeen. Tampereella italialaisessa ravintolassa tavatessamme samalla söimme ja täytyy todeta että harvoin olen syönyt niin ihanan maukasta ruokaa. Saattoihan se johtua hyvästä seurastakin ja tunnelmasta, täytyy varmaankin käydä useammin ulkona syömässä. Jospa nykyään taso on noin hyvä.
Tässä jälkkäristämme herkkukuva.
Viime kuussa kerroin hauskasta sattumasta, joka on johtanut minut radiohommiin. Viikottaista suoraa lähetystä valmistelen nytkin, samaan aikaan kirjoittaessani tätä kuuntelen seuraavaa kertaa varten musiikkia soittolistalle. Nyt soi Oasis, mukavan leppoisaa kuunneltavaa.
Ystävänpäiväksi tehtiin nauhoitettu lähetys, jonka sain toteuttaa itse haastattelujen muodossa. Taas opin uutta!
Kevääntuoksuista viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti