Kirjat ja kartta

Tavaroiden perkaustyö rakennuksissa vei meiltä aluksi kaiken ajan mitä talolla vietettiin, mutta se oli mielenkiintoista. Siinä ohessa tuli siivottua rakennuksia sisältä ja pihamaata tongittua. Olo oli kuin uudisraivaajalla - mitähän kaikkea tänään peratessa tai haravoidessa löytyy! Ihanaa siinä hommailussa oli  tehdä juuri sitä mitä milloinkin huvitti ja keskeyttää kun tuntui siltä, jatkaa jostain toisesta kohdasta tai sitten olla vaan. Meille aikuisille puuhastelu oli rentoutusta ja lapset saivat mielinmäärin leikkiä, kaikki yhtä vapaina arjen aikataulutuksesta.

Peratessa talosta löytyi muutamia kirjoja jotka talletimme huolellisesti, sen verran vanhoja ovat.
Tässä jokunen niistä.

Raamatun historia. Wsoy:n painama ja kustantama koulukirja uskonnon opetusta varten. Kirjan sisäsivulla teksti: Sensuurin hyväksymä Porvoossa syyskuun 11 pnä 1905. Sivulle piirrettyjen kissojen kuvia katsellessa en voinut välttyä ajatukselta, että onkohan piirtäjä saanut mahdollisesti satikutia tekemistään taiteiluista ;)

Kansakoulun luonnontieto. Helsingissä F.Tilgmannin kirja- ja kivipainossa painettu v.1900, kustantaja Otava.  
Teksti on huvittavaa lukemista nykyään. Otteita kirjasta: 
 Laattialle sylkeminen on epäterveellinen ja vaarallinen tapa.
Rikkaa älköön koskaan otettako nuolemalla silmästä.
Päihtyminen ei ole muuta kuin ohimenevä järjen häiriö.
Siveellinen elämä on terveyden säilyttämisen ensimmäisenä ja viimeisenä ehtona.
Aikaisin aamulla työhön ja toimeen; aikaisin illalla levolle. Tätä kultaista sääntöä tulee jokaisen noudattaa jos mieli pysytä terveenä. :)

Laskennon oppikirja. Painettu v.1911 Raittiuskansan Kirjapainossa Helsingissä. Kustantaja Kansanopettajain Osakeyhtiö "Valistus".
Hauskoja tehtäviä kirjasta poimittuina:
-Turajärven nuorisoseuratalon juhlasaliin voi asettaa 18 tuolia riviin, jos kutakin tuolia varten varataan tilaa 3/4 salin leveydestä. Kuinka monta tuolia voisi asettaa, jos kutakin tuolia varten jätettäisiin tilaa vain 1/2 m?  
-Mäntylän torppari kaivoi päivässä 6 dm:n levyistä ojaa 35 2/3  m. Kuinka paljon hän samassa ajassa kaivaa 5 dm:n levyistä, mutta yhtä syvää ojaa?
-Maalla asuivat he Ruskela-nimisessä talossa, jossa oli suuri puutarha. Puutarhassa oli 48 omenapuuta, 15 päärynäpuuta ja 18 kirsikkapuuta. Kuinka monta hedelmäpuuta oli puutarhassa kaikkiaan?

Venäjän maantiede kansakouluille. Alfred Jotunin Sortavalassa kirjoittama kirja, painettu Porvoossa Wsoy:n painossa v.1914. Mielenkiintoinen kirja mm. tuon ajan Venäjän alueista. Kiva kirjanmerkki!

 Löytyi myös yksi kartta:
Sotanäyttämö Jäämereltä Mustallemerelle. Suomen Yleisradion sotatilannekatsauksia varten. Painettu Wsoy:n syväpainossa, vuosilukua ei ole löydetty siitä.

 

Kolmetoista vuotta sitten

Tässä vähän tarinaa siitä, miten me päädyimme ostamaan ikivanhan talon kolmetoista vuotta sitten.

Oli vuosi 1999 ja viisihenkinen perheemme asui Länsiväylän humun kupeessa Lauttasaaressa, pienkerrostalossa vuokra-asunnossa. Lapset olivat tuolloin 8-, 7- ja 2-vuotiaita. Vanhimmat tyttäret harrastivat liikuntaa innoissaan ja me vanhemmat kuskasimme harjoituksiin Helsingin alueella moneen suuntaan. Leikkimielinen kerran-viikossa-liikkumaan-tunniksi-harrastelu, jonka molemmat aloittivat 3-4-vuotiaina, oli muutamassa vuodessa muokkaantunut puolihuomaamatta kolmena-päivänä-viikossa-tuntiviistoistaminuuttia+tauko+tuntiviistoistaminuuttia-treeneiksi.
Päivät olivat täpösentäynnä ohjelmaa ja kun koitti harvinainen vapaapäivä eli sunnuntai (lauantai-aamuna oli yhdet treenit) silloin ei tehnyt mieli lähteä yhtään mihinkään, levätä vain. Kaipasimme sellaista paikkaa, johon voisimme huristella aina kun se olisi mahdollista, vaikkapa vain yhdeksi yöksi rentoutumaan, puuhailemaan kaikenlaista ja viettämään rauhallista vapaa-aikaa.

Aloimme etsimään sopivaa mummonmökkiä sektorilta Helsinki-pohjoinen-länsi maksimissaan 2:n tunnin ajomatkan päässä kotoa. Vuoden kuluessa olimme katsastaneet kymmenkunta erilaista kohdetta, kunnes löysimme netistä myynti-ilmoituksen tilakeskuksesta, jossa tilan perinnönjaon yhteydessä siitä eroteltiin peltoalueet viljelyskäyttöön ja rakennukset määräalana oli laitettu myyntiin. Pyysimme välittäjältä kuvia ja saimme postissa kuvat talon, sauna/tallirakennuksen ja navetan julkisivuista. Kuvat eivät antanet kovinkaan hääviä kokonaisvaikutelmaa, ne oli otettu lumettomaan alkutalven aikaan pilvisenä päivänä jolloin kaikki muutenkin näyttää harmaalta ja ankealta. Rakennuksia tai pihapiiriä ei oltu pidetty yllä vuosikausiin, mutta jokin niissä kuvissa ja paikan tiedoissa sai meidät liikahtamaan ja lähtemään katsomaan paikan päälle.

Oli tammikuu v.2000, lunta ei ollut paljon satanut mutta pakkanen paukkui kireänä ensikäynnillämme. Pihassa pystyi hyvin tarpomaan pienessä hangessa, sisätiloissa hengitys höyryten pakkasilmasta kiertelimme, katselimme ja ihmettelimme. Talo oli ollut viimeksi asuttuna 10 vuotta aiemmin, jolloin iäkäs asukas (hänestä puhuessamme perheen kesken kutsumme häntä Papparaiseksi, kuten tässä vastedes myös) oli siirtynyt vanhainkodin asukkaaksi. Kaikki oli sen jälkeen pysynyt rakennuksissa ja tontilla ennallaan ja se tarkemmin ottaen tarkoittaa sitä, että Papparaisen aikana ja aiemminkin oli suurinpiirtein kaikki asiat säästetty ja ne oli jätetty juuri siihen missä viimeksi oli kutakin asiaa käytetty ja siinä ne sitten olivat! Talossa oli hänen seuranaan asunut myös Taloudenhoitajaksi kutsuttu naispuolinen henkilö, josta aika oli jättänyt jo 1980-luvun alussa ja myös hänen jäämistöstään se osa, jota omaiset eivät olleet aikoinaan halunneet viedä pois, oli saanut jäädä niille sijoilleen. Papparainen oli siis vuosia elellyt yksikseen käyttäen talosta pääosin vain paria huonetta, tupakeittiötä ja sen viereistä nurkkakamaria. Apua huushollin pitoon hän ei kuulemamme mukaan ollut missään nimessä halunnut vastaanottaa yksin eläessään, naapureiden ja sukulaisten ystävällisistä yrityksistä huolimatta.

Tuolla käynnillämme minua viehätti ylipäätään koko maaseutumiljöö, ympäröivät peltomaisemat, mahtavat käsityönä kirveellä veistetyt hirret, rakennusten hyvänä pysynyt kunto, suuret huonet ja tilojen avaruus, suupuhalletut ikkunalasit ja koko eksotiikka minkä käynnillämme koimme. Mikään sotku tai lika, "rojut" ja pullot jokapuolella eivät vähentäneet viehätystäni tähän historiaa henkäilevään paikkaan.  
Elin lapsuuteni pikkukaupungissa eivätkä edes mummolani olleet sijainneet niin maaseudulla.  
Lapsuudenkotini oli yksikerroksinen, kiveä ja tiiltä. Sen jälkeen asuin rivitalossa ja sieltä muutin Helsinkiin kerrostaloasuntoon jossa yhteiselomme miehen kanssa alkoi. Vanhoja puutaloja olin ihaillut jo nuoresta asti. Rakastin kavereiden koteja kodikkaissa rintamamiestaloissa, joissa mentiin natisevia portaita pitkin yläkertaan "nuorison omaan valtakuntaan".
Tämä on uskomattoman ihana, ajattelin kierrellessämme talossa. 

Miehellä on kiinteistöalalta pitkä, monipuolinen kokemus ja hänen tarkasteltuaan huolella kaikki rakennukset, tuumasi kaiken olevan hyvässä kunnossa ja niin päätimme katselmuksen ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Matkalla mietimme yhdessä sijaintia (sopiva matka), maisemia (molemmat viihtyivät) ja kohdetta yleisesti. Kotiin päästyämme olimme valmiita tekemään tarjouksen, johon lisäsimme toiveen saada alaan liitettyä lisäksi navetan takana sijaitsevan ison, hyväkuntoisen ja pienemmän melko ränsistyneen ladon eli hieman tontin kokoa suuremmaksi ja tilakeskukseen läheisesti liittyvät rakennukset käyttöömme.
Tarjouksemme hyväksyttiin ja niin meistä tuli onnelliset talonomistajat!!
Monet tuttavaperheet vaihtoivat tuolloin asuntojaan isompiin kaupungissa ja me ostimme vanhan hirsitalon maaseudulta Varsinais-Suomesta, alueelta johon meillä kummallakaan ei ollut minkäänlaisia siteitä tai juuria. Molemmilla kylläkin oli kotoinen ja mukava tunne paikasta ja se tunne jatkuu yhä edelleen :)

Emme ostovaiheessa vielä edes tienneet kuinka paljon historiaa talolla onkaan oikeasti takanaan. Tiiviisti muotoiltuna: dokumentoitua tietoa on olemassa 1500-luvulta asti, jolloin kylässä oli 4 taloa. Talomme on yksi niistä. Tilojen yhdysviljelysten ja niihin liittyvien muutosten johdosta 1600-luvun lopulla taloja oli kylässä 5. Sotien aiheuttamasta miespulasta johtuen nuo kaikki talot olivat tyhjillään erinäisiä ajanjaksoja, kuitenkin useiden vuosien mittaisia aikoja 1600-luvun alusta vuoteen 1746 saakka. Tuosta lähtien kaikki 5 kantatilaa ovat olleet säännöllisesti asuttuja. Väliaikaisten autioitumisten johdosta taloista oli tullut perintötalojen sijaan kruununtaloja, joiden isännillä oli vain hallintaoikeus tilaan ja jonka saattoi menettää mikäli veroja valtiolle jäi maksamatta. 1793 valtio myi jälleen kruununtiloja perintötiloiksi ja siitä alkaen kylän kaikki 5 taloa ovat olleet isäntiensä omistamia.

Talomme on seissyt nykyisellä paikallaan alusta alkaen, aika kunnioitettavaa minusta. Kuvamateriaalia ei vielä ole tullut vastaan aiemmista ulkomuodoista, mutta sen ainakin tiedämme että jossain vaiheessa taloa on lyhennetty arviolta kymmenisen metriä. Syy lyhentämiseen on vielä hieman epäselvä, arvelemme olisiko taloa sivuavan kylätien rakennusvaiheessa tehty sellainen ratkaisu?  
Jokatapauksessa talon rakennusvuodeksi on tällä hetkellä määritelty vuosi 1897, josta lähtien se ilmeisesti on ollut nykyisen kokoinen. Talosta löytynyt piirros vuodelta 1950 kuin myös muovimattojen, tapettien ja pinkopahvien alta löytyneet sanomalehdet samalta ajalta kertovat 50-luvulla tehdyn peruskorjauksen ajankohdan.

 

Alkuvuosinamme talosta ja tekemisistä on kyllä olemassa jonkin verran valokuvia, joihin palaan myöhemmin. Taisi minulla olla kädet niin täynnä kaikenlaista tekemistä silloin, ettei kamera tullut edes mieleen joka välissä. Vietimme talolla liikenevän vapaa-ajan ja muistaakseni kolme tai neljä kesäkautta kului ennekuin kaikki sälä oli käyty läpi, peitto keskellä pihaa ja siihen kaadettiin laatikko, pussukka tai nyssäkkä toisensa jälkeen peraten pois mikä jouti pois ja talteen mitä halusimme säästöön. Niinkuin aiemminkin on tullut todettua, minulta sujuu talteen laittaminen opitusti helpommin..mutta niinhän se on että jos ei mitään säästä, ei voi oppia heittämään turhaa pois! 

Seuraavissa kuvissa saa vähän osviittaa siitä minkälaisissa kunnossa koko huushollin nurkat olivat  tavaroiden suhteen, nuo ovat sentään pieni osa aikoinaan läpikäydyistä ja ylisille nurkkaan säilötty odottamaan putsausta tai esille laittamista tai jotain muuta.

Siniviiri-pesukoneen alkuperäispakkaus - säästetty ;) Talossa ollut konekin on täysin kunnossa ja käytössä. Kesäisin muutama koneellinen pyykkiä lotisee saunan ulkoterassilla tunnelmallisesti, miehen toimesta. Aiheeseen liittyvä lehtimainos :)

 Lehdistä ja kirjoista tarinaa myöhemmin ja myös siitä miten rentouttavaa aikaa on talolla vietetty. Nyt oikeisiin töihin!

 
   

Viikko sitten

 Pääsiäisenä otetut muutamat kuvat postaan nyt uudelleen, mobile postilla lähetettyinä ne eivät koskaan tulleet tänne perille. Kokeilin sitä kylläkin vasta ensimmäistä kertaa ja voi olla että täytyy opetella vielä lisää että alkaisi sujumaan;)  Siementen idätystä kokeilen nyt myös miltei ensimmäistä kertaa. Kauan sitten yritin ja joko ne pääsivät kuivumaan tai homehtuivat tai sitten onnistuin taimiasteelle asti kasvattamaan kunnes laitettuani ne ulos maahan kävi joku viheliäinen ne sieltä samantien syömässä! Turhan näperrystyön tekeminen on niin raivostuttavaa.. Saa nähdä onnistuuko tällä kerralla, siemenpusseja on odottamassa lisää kunhan läpäisen ensin tämän vaiheen näiden kanssa.

Kuistilla pääsiäistunnelmaa.

Perinteinen pääsiäiskokko. Hyvä sauma polttaa monttuun kerättyjä roskia. 

Tyhjä kaappi ja uuninurkkaus

Tulevan kylppärin nurkkakaappi poistetaan ja viikonlopun operaationa oli kaapin tyhjennys. Kaappi on ollut tosi tarpeellinen sekalaisen tavaran säilytyspaikka, etenkin koska se sijaitsee keittiön viereisessä huoneessa. Sieltä on ollut kätevä hakea kynttilät, ulkotulet, ompelutarvikkeet, tuikkukipot ja kyntteliköt, maljakot, kenkiä, kukkien aluslautaset, valosarjojen varalamput jne. Kuin myös yläkaapista joulu-, pääsiäis-, rapu- ja vappuaiheisia tarvikkeita, joille kaikille täytyy nyt keksiä uusi säilytyspaikka.

Laitanpa tänne muutaman otoksen viime syksynä tehdystä tupakeittiön uuninurkkauksen pintakäsittelystä. Tässä leivinuunin ja muurin kolot tasotettu. Kylkihellan tiilipinta esiin ja kolot tilkitty, pohjamaalaus aloitettu.

 

Kun pohjat oli koko nurkkauksesta tehty, tuntui valkoinen väri aluksi ihanalta ajatukselta pintamaaliksi. Viikon tai pari asiaa mietittyämme tulimme siihen tulokseen, että se on melko kylmän näköinen kokonaisuus täysin valkoisena.Vaikka tuli hellassa päivittäin tuo lämmintä tunnelmaa ja uunilla lämmitetään säännöllisesti, yleisilme on viileä. Kriteerinä värivalinnalle oli lämpimän sävyinen ja viereiseen keltaiseen tapettiin sopiva. Mangon värinen nurkkaus ilostuttaa nyt keittiötämme, kuvassa sävy on aivan liian oranssi enkä sitä oikeaksi saanut millään picasan toiminnalla. Sellaista se on kun kuvailee kännykällä tai pikkudigillä. Tuo pumppu uunin vieressä on tuonut aikoinaan veden sisään pihakaivosta. Putket todettiin puhkiruostuneiksi kun ostimme talon vuonna 2000, pumppu saa olla toistaiseksi paikoillaan muistuttamassa menneistä ajoista.

 

Lomapäivien siivoilua

 

Talvilomapäivinä oli aikaa siivoskella ylisillä. Kaikenlaisen tavaran säilöminen on ollut peritty tapa, josta vaihtelevalla menestyksellä yritän päästä eroon. Omasta tunnetilasta riippuen yhtenä päivänä voi karsiutua hyvinkin turhaa tavaraa, toisena taas tulee ihmeellisyyksiä säästettyä milloin mistäkin syystä.

Tuo juhlapuku kuuluu sellaisiin säästettäviin. En edes muistanut sen olemassaoloa ennenkuin avasin laatikon. Kestilän muotiliikkeen alkuperäisessä pakkauksessa

silkkipapereineen on äitini entinen juhlavaate.  

 

 Ihana vanha levysoitin!

 Remontointi jäi lomaillessa aika vähiin. Ainoastaan yhden huoneen uunin taustamuuri sai uutta väriä pintaan. Kevään mittaan pitäisi aloittaa seinien levytystä.

 

Vanha pöytäkoneemme on hidastellut ja takkuillut viime aikoina todella paljon. Lomalla oli aikaa perehtyä myös sen puhdistamiseen - kirjaimellisesti. Ohjelmien siivous ei tuonut apua joten tartuin tuumasta toimeen ja avasin sen. Suursiivous olikin ihan paikallaan, pölyä oli kerääntynyt huikea määrä! Takkuilua se ei kuitenkaan kokonaan poistanut, taitaa olla vaan jo niin vanha ja väsynyt että olisi aika uusia koko kalusto.

 

 

Korkkia ja lukemista

 

Muun muassa näiden lukemisten parissa vierähtää nykyään tovi jos toinenkin, moneen kertaa luetuista löytyy jälleen jotain kiinnostavaa! 

  

   Yksi minua kauan kiinnostanut asia on korkkilattia. Muutamaan otteeseen olen asiasta tullut maininneeksi miehelleni, mutta puheeni ei oikein ole "ottanut tuulta purjeisiin".

Ymmärrän kyllä, että kun talon vahti painaa 50 kg ja makuulta lähtö tapahtuu joskus todella vauhdikkaasti niin kynsien jäljiltä ei voi välttyä. Ja että vettä tai muutakaan ei pitäisi roiskutella korkille, mutta...ehkä keksin jonkun kohdan mihin korkkilattiaa voisi meillä laittaa.

Voin vain kuvitella miten ihanalta se tuntuisi paljaiden jalkojen alla :)

Otin rautakaupassa käydessäni esitteen mukaani, huomaamattomasti jätän sen luettavien joukkoon pöydälle odottamaan ;)

Hyvää Ystävänpäivää kaikille!

kuvan lähde: kurser.wordpress

Suksilla

Kävin hiihtämässä, pitkästä aikaa. Kymmeneen vuoteen en ole suksilla ollut ja kokeilumielessä menin, lainaten miehen varusteita koska omia en omista. 

 Hyvin toimivat vanhat Karhun puusukset ja bambusauvat. Saappaat olivat turhan suuret ja painavana lastina, mutta pysyvät kuulemma parhaiten siteissä kiinni. Sopivan vähän pakkasta ja sunnuntaivauhtia mennen niin mikä ettei siitä nauti!

Uunin taustamuuri sai ensimmäisen kerroksen maalia. Loput maalit kaukalosta

pyyhkäisin lääkekaapin hyllyjen etureunoihin somistukseksi.

Ylisiltä löytyi hylly, jonka reunat myös maalaan samalla värillä.

Se tulee vaakatasoon seinälle, pyyhkeitä ynnä muuta tarviketta varten.