perjantai 2. elokuuta 2013

Varjostin

Minkä helpotuksen koinkaan katsellessani seuraamieni blogien alkutekstejä ja bongasin Uutta Vanhaa Lainattua-blogin Anin valaisintuunauksen maanantailta. Kiitos, Ani, se oli viikon innostavin juttu minulle!

Olen säilytellyt vanhan valaisimen kehikkoa toistakymmentä vuotta kaapissa. Kun se otettiin pois Taloudenhoitajan huoneen katosta riippumasta, kangas oli niin perstunut että sormet menivät läpi ja pöllähteli vain kun revin enimmät riekaleet siitä irti. Ihastelin sen muotoja ja laitoin säilöön yläkaappiin samaan huoneeseen, jossa se oli ollutkin. Ajatuksena, että jätän sen lähettyville, kyllähän minä siihen piakkoin uuden kankaan saan laitettua. 
Joka kerran kun olen sen kaapissa nähnyt, olen miettinyt että mitenköhän olisi, onnistuisinkohan vai pitäisikö se viedä oikealle ompelijalle. 

Keväällä kaappi sitten purettiin pois tulevan kylppärin tieltä ja varjostinta katsellessa taas oma (o)saamattomuus harmitti. Kun se menee kauemmas säilöön, sinne se jää muiden vanhojen kamojen kanssa pölyttymään...

Jutun luettuani Anin blogista, hykertelin itsekseni tyytyväisyydestä - siihen ei tarvitsekaan laittaa uutta kangasta, jes, jes, jes :)  Kipaisin ylisille innoissani hakemaan varjostimen ja aloin riipimään irti jäljelläolevat kankaat. Jätin myös karvahatun kuten Anikin oli ensin tehnyt. Sitten etsimään mustaa suhupurkkia, sanomalehti nurmikolle ja suhuttelemaan. 





Varjostin ei vielä ole paikoillaan, mutta tiedän jo minkä lampun tilalle se tulee kunhan ehdimme sitä huonetta remppaamaan. Nimittäin tämän:





                                :D  Kivaa viikonloppua!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti