Ensimmäinen viikko meni vanhimman tyttären luona koiranhoitajana Pohjanmaalla, samalla matkalla äidin kanssa tapaamisia.
Hymyilyttää vieläkin kun äitini pyynnöstä selvittelin hänen luotaan puhelimella sukututkimusasioita ja hän sanoi: "Langattoman puhelimen jotkut nappulat ovat alkaneet jumittamaan, joten soita sillä toisella."
Ja minä istahdin toisen puhelimen luo... WHA! Pienen hetken piti miettiä numeroiden pyörittelyä, on siitä niin kauan aikaa kun viimeksi soitin tuollaisella :D
Reissussa ollessani vaihtelu virkisti niin mukavasti, että otti aikansa päästä taas vauhtiin omien nurkkien kunnostamisessa.
Leivinuunin kylkihellan kunnostusprojekti on jämähtänyt muutamiksi viikoiksi ja ajattelin nopeuttaa projektia hankkimalla miehelle yllätykseksi kasan tulitiiliä ja paketin laastia. Oli hänellä varattuna säkki laastia ja tavalliset tiilet olisivat käyneet kuulemma myös hyvin, mutta tuumasin ettei noista ainakaan huonompaa tule ja tuossa lattialla kököttäessään saavat aikaan ehkä inspiraation!
Ja saivathan ne. Lauantaina hän aloitti sitä tekemään ja minä kun en muuraamisessa osaa auttaa (ainakaan noin vaativassa kohdassa jossa on myös väliä miten sen tekee), menin tokaisemaan ääneen että mitäköhän minä tekisin? No, jos vaikka ottaisit tuolla loput lattialankut pois, sanoi mies. Pari viikkoa sitten hän oli irrottanut ensimmäiset abt neljä lankkua. Se olikin ihan ajankohtainen homma, että kylppäriprojekti etenee.
Aikoinaan keittiön lattiaa avatessaan hänen kauhukseen lattian alla olevasta betonineliöstä paljastui keskikokoisen koiran luuranko, siis ihan kokonainen ja ehjä, tosivanha ja ihan kuiva. Sikäli outo juttu se oli, että siihen neliöön ei ollut mitään aukkoa mistään suunnasta ja meidän tietojemme mukaan talossa ei ollut ollut koiraa ainakaan vuosikymmeniin. Supikoira tai muu kuljeksija ei olisi päässyt siihen tilaan mitenkään, taitaa jäädä mysteeriksi koko asia. Puistattaa vieläkin kun alan ajattelemaan sitä!
Siispä ymmärrän hyvin, ettei lattioiden avaaminen ole niitä houkuttelevimpia hommia sen kokemuksen jälkeen.
Minä sitten ryhdyin töihin. Voi selkäparkaani, kuinka alkoikaan tuntumaan ikävältä jo ensimmäisen lankun jälkeen! Mitä ihmeellisimmissä asennoissa piti kumarrella ja nostella sorkkaraudalla pikkuhiljaa naulakohdista, että lankut saa ehjinä pois paikoiltaan. Oli kyllä todella raskasta, hiki alkoi virrata!
Kevennystä hommaan kaivatessani, muistin että aikomukseni on ollut jo pitkään kuunnella kaikki vanhat C-kasetit läpi ja tässä kohdassa oli hyvä aika aloittaa kuunteleminen. Meillä on keittiössä liikkis radio-kasettisoitin, johon sujautin ensimmäisen.
Olihan miehellä hauskaa, kun minä huhkin ja hikoilin ja lauloin Lea Laven´in mukana: "...Mikä vitsi tää on, beibi, mikä vitsi on...On niin kuuma-a-a.. .Auta mua päästä viilenemään..." Biisi on vuodelta 1975 :)
Kaikki lankut sain nostettua ja naulat poistettua. Aikaahan siihen meni kun piti useaan otteeseen pitää pieni huilitauko ja vasta loppuvaiheessa mies tuli katsomaan ja näytti kuinka paljon helpommin saa sorkkaraudalla ruostuneet pitkät naulat poistettua kuin vasaralla...
Lopuksi oli ajatuksena, että purua siirretään sivuun ja alla olevaa lautaa avataan sellaisen miehen mentävän reiän verran josta sitten putkihommat ja muut hoituu. Tätä lattiaa ei ollakaan avattu meidän aikanamme ja yllätys oli positiivinen eristeen suhteen, Kuivaa ja tiivistä purua noin 40 cm. Reunamilta purut olivat osittain laskeneet ja keskemmällä vain hiukan lisäystä tarvitaan.
Purut siirrettyämme tuli vastaan toinen yllätys, sekin kyllä positiivinen vaikka kaivuuhomma ei tuottanutkaan jatkoa tästä kohdasta. Eristeen alla oli nimittäin paperin lisäksi vankka lankkupohja. Siihen ei raaskittu tehdä reikää, täytyy käyttää toista reittiä ja tulla makkarin lattian kautta jatkamaan hommia tuonne alle - sitten kun ehditään.
Lauantaina tuli hommailtua kuumissaan ja tänään palelin, siitä lisää huomenna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti