tiistai 12. elokuuta 2014

Pitkät, lyhyet ja sopivat

Tilaamani kylppärin verhotangot saapuivat! 

Olin tuosta mallista niin intona, että kun lopulta löysin niitä myyvän liikkeen, en edes miettinyt tarkemmin mittoja. Tangot ovat kyllä säädettävät ja pituutta niille olisi saanutkin vaikka millä mitalla. Meidän vanhoihin ikkunoihin ne olivat lyhimmilläänkin liian pitkät. 





Ei muuta kuin 10 cm sahalla pois molemmista putkista per tanko.
Tuossa odottavat kiinnitystä ylös karmiin.




Mutta sitten ne verhot. Yksi turha työ tuli jo tehtyä kun yritin päästä helpolla ja kaivoin vanhoista kankaistani mielestäni sopivan, ratkoin käänteet, pesin kankaat, ompelin käsin kujat tankoja varten ja hapsutin päät. Sitten totesin, että kangas on liian kapea ja jäi vähän lyhyeksikin, saadakseni tangot nostettua tarpeeksi ylös. Ei niistä tekeleistä tullut verhoja.

Tänään lähdin hoitamaan muitakin asioita kaupungille ja samalla poikkesin kangaskauppaan. Kun nyt sitten hankin varta vasten kankaan, voin samalla etsiä juuri sen väristä kuin haluaisin. Kerroin apuaan tarjonneelle myyjälle etsiväni pellavakangasta, mielellään vanhan roosan väristä. Hän lähti kävelemään miettivän näköisenä yhteen suuntaan, pyörsi äkkiä takaisin ja meni palakankaiden laarien luo ja kaivoi sieltä juuri oikeanlaisen palan!

Löytö sai minut niin iloiseksi, että ostin samalla myös kaksi sisätyynyä, vaikka olisin saanut ne toisesta paikasta hieman edullisemmin.




Toisin kuin kylppärin verhot, ensimmäiset kutomani villasukat ovat nyt valmiit. Luulin sukkien kutomisen olevan vaikeaa, mutta ohjetta seuraamalla onnistuin mielestäni aika mukavasti. Vaikeinta oli aloitus, siis muutama ensimmäinen kerros. Ja lopetusvaihe.
Alussa kun on luonut kahdella puikolla silmukat, jotka ovat vähän löysät sitten kun siirrytään yksiin puikkoihin niin olipa tekeminen yrittää pitää puikot putoamatta työstä. Lopussa taas kun on jäljellä niin vähän silmukoita sukan kärjessä, kaikki puikot tuntuvat olevan tiellä. 



Selvisin ensimmäisen sukan kantapäästä ilman ongelmia. Että olin ylpeä itsestäni!



Kantapäästä siirryttäessä eteenpäin, tapahtui jotain. Joko työ oli väärinpäin käsissäni tai aloin väärän kerroksen jälkeen seuraamaan ohjetta, tuli yksi kerros nurjaa jota en sitten purkanut pois. Purkaminen on ikävää. Saa olla merkkinä siinä, nämä ovat ne ensimmäiset sukkani!



Langasta piti mallin mukaan tulla hienot seepraraidat, mutta minähän valitsin 4 puikot 3 1/2 sijaan...ei se kuvio voi mennä samalla lailla.





Toista sukkaa tehdessäni kantapäästä tuli isompi kuin ensimmäisessä. Hm, en vielä tiedä mikä siinä meni vikaan. Onnistuin tekemään saman nurjan merkin toiseenkin sukkaan!





Oikein sopivat saapassukat!
Täytyy harjoitella lisää, kutominen oli ihan mukavaa puuhaa entiselle kutosen-oppilaallekin. 







2 kommenttia:

  1. Hienothan niistä sukista tuli :)
    Mielenkiinnolla odottelen kuvaa verhosta...

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Ihan söpöt ovat eikä minua haittaa eriparikuviot :)
    Viikonloppuna laitan kuvia verhoista, tänään aloitan niiden tekemisen.

    VastaaPoista