Kaapin paikka

Kävi kuten arvelin jo etukäteen. Emme ehtineet vielä levyttää seiniä huoneessa, johon kulmakaapin ja ylähyllyn paikkaa olin suunnitellut. Mietittiin miehen kanssa nurkkiamme, eikä tällä hetkellä ollut muita sopivia huoneita johon ne voisi laittaa ilman sen suurempia muita muutoksia. Talon vahti sotkeutui myös tähän pohdiskeluun mukaan - tuo nurkka olisi ihan sopiva ja tyhjä, mutta kun se tykkää kyljellään pötkötellä juuri tuossa, peppu nurkassa ja pää keittiön kynnyksellä, vahtien samalla sekä ulko-ovea että sisätiloja. Ei siihen voi mitään laittaa. Paikaksi valittiin alkuperäisen suunnitelmani mukaan nurkka siitä tulevasta, vihreällä sävytettävästä huoneesta, josta aiemmin on ollut juttua.

Olin mielikuvituksessani ajatellut kaapin tulevan irti lattiasta, alareunasta puolisen metriä. Näin kuvan kerran sellaisesta ja se näytti hyvältä. Sitten mietitytti, riittääkö meillä huonekorkeus kaapin yläpuolelle laitettavalle hyllylle vai nouseeko se sitten liian korkealle. Enkä taaskaan ottanut mittoja, mietin vain.

 Nostaessamme kaappia sisään, tajusin että on paras jättää se vielä toistaiseksi lattialle. On nimittäin aika painava kaappi tyhjänäkin. Takana ei näkynyt mitään aiempia kiinnitykseen viittaavia reikiä tai jälkiä, noin se on tainnut aina ollakin. Nyt vielä tuumaillaan, onko paikka hyvä ja pitäisikö ylähyllyä nostaa vielä. Tai jopa koko settiä..

Muutama esine silmän iloksi tuumailun ajaksi.

 Vanhat tuohivirsuni löysivät paikan ylimmältä hyllyltä. Niillä tepsuttelin saunareissut lapsena.