sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Pikkumatto kylppäriin

Viime kesänä minulle heräsi ajatus, että olisi kiva tehdä käsityö pitkästä aikaa.
En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut ompelemisesta tai kutomisesta. Ne harvatkin aloitetut työt ovat tahtoneet jäädä keskeneräisiksi. Yläasteella käsityönopettaja arvioi työskentelyni kuutosen arvoiseksi. Yksi episodi, joka ei ainakaan lisännyt intoani, on jäänyt erityisesti mieleeni. 

Saimme kerran tehdä virkkaustyön loppuun kotona ja palautettuani kirkkaanpunaisen lippiksen valmiina, opettaja sanoi, että joku muu kuin minä on tehnyt sen. Oli kuulemma liian tasaista jälkeä minun tekemäkseni! 
Omasta mielestäni olin onnistunut hyvin. Kotioloissa tekeminen oli aivan erilaista kuin levottomassa luokassa ja se näkyi myös työn jäljessä. Loukkaannuin tuosta syytöksestä syvästi.
Juttu päättyi siten, että äitini piti soittaa opettajalle ja todistaa että kukaan muu ei ole työtä puolestani tehnyt. Seuraavalla tunnilla opettaja pyysi anteeksi epäilyään.

Mahtoiko johtua tuosta muistosta, että juuri virkkaaminen oli mielessäni pyörinyt ajatus. 
Kävin syksyllä varta vasten käsityömessuilla hakemassa ideaa ja värkkiä. Ostin sieltä tuubi-lankaa ja koukun nro 10, mukaan sain myös ohjeen kukkamattoa varten.

 


Aloittaessani huomasin, että olin unohtanut virkkauksen alkeet, miten tehdään mikäkin silmukka ja mitä lyhenteet ohjeessa tarkoittavat. Printtasin netistä silmukkaohjeet kuvien kera ja aloitin opettelun.  



Tässä meni jokin pieleen, mattohan tästä pitäisi tulla.



Muoto on jo melkolailla oikea, mutta ohjeista en vielä tässäkään vaiheessa ymmärtänyt paljoakaan. Kunhan sovelsin ja opettelin pylväitä ja muita. 




Olin muutaman kerroksen verran jotenkuten päässyt jyvälle ohjeista. Reiät osuivat jo kohdilleen, kukkakuvion tekemisen olin hylännyt jo alkuvaiheessa. Ehkä seuraavan kerran sekin onnistuu.



 Alkoi olla aika painava käsityö sylissä väänneltäväksi. Jospa tästä tulisikin vain pikkumatto...



Reunan tein ohjeen mukaan, joskin siinä olisi pitänyt olla suurempi matto halkaisijaltaan. Niinpä reunus on hieman kohoileva, mutta ei se minua haittaa. Ensimmäinen itse tekemäni matto!






Taisi se kuutonen olla ihan sopivasti arvioitu!







2 kommenttia:

  1. Hienohan siitä tuli! Seuraavaksi sitten isompi versio :)
    Meillä kotona on viime aikoina ollut paljon puhetta taitoaineiden kouluarvostelusta, itsekin muistan kouluajoilta opettajien ei-niin-mukavia kommentteja.
    Taitoaineitahan ei edes voi arvostella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta! Se on todellakin parempi porkkana kuin numerot.
      Teen kyllä vielä isommankin maton joskus :D

      Onnellista uutta vuotta!

      Poista