Sotilaista

Alkuun täytyy sanoa, että tämän bloggauksen voisi joku muu tehdä mielummin myrskyisenä ja sateisena päivänä syksyllä kuin helteisen kesäpäivän ratoksi, kuten nyt teen. Eikä tämä liity millään tavalla remontointiin, sivuten sitä ainoastaan joillakin talosta löytyneillä asioilla. Päivän kauneus saattoikin tuoda itselleni ajatuksiin vastapainoa näille seuraaville asioille tai sitten helle on sekoittanut pääni pahemman kerran. 

Iltalukemisenani on tällä hetkellä Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Ensimmäistä kertaa luen tuota teosta, elokuvasta olen katsonut vain pätkiä sieltä täältä. 
Vanhempani olivat mukana Talvi-, Jatko- ja Lapinsodassa, kumpikin tahollaan. Sotiin liittyvistä asioista ei luonnollisestikaan kotona puhuttu enkä nuorena saanut katsoa Tuntematonta sotilasta itsenäisyyspäivänä tv:stä. Ei sen puoleen, en ole ollut niistä silloin kovin kiinnostunutkaan.

Kirjana Tuntematon sotilas on kerrassaan hienoa luettavaa eikä ollenkaan sellainen mitä etukäteen ajattelin. Inhimillinen kertomus sotilaiden omista näkökulmista, tunteista, vahvuuksista ja heikkouksista. Sitä lukiessa tulee ajatelleeksi minkälaista elämää tuohon aikaan elettiin. Nykyään kaikki on niin itsestäänselvää ja helppoa.

(kuva:wikipedia)

(kuva:google)

    




















  Viime viikon torstaina kun avasin tv:n, alkoi juuri amerikkalainen elokuva The Hurt Locker. 
En tiedä onko lukemani kirja muuttanut jotain ajattelutavassani sotajuttuihin, mutta tuo elokuva oli niin hyvä että mieskin ihmetteli kuinka jaksoin katsoa sen kokonaan. Sen juonessa oli minusta jotain samantapaista kuin Tuntemattoman sotilaan kerronnassa. Vaikka tapahtumat toisessa kuvaavat 2000-luvun Irakissa amerikkalaisen pomminpurkamisyksikön ja toisessa Karjalan metsissä 1940-luvulla sotivan konekivääriyksikön toimia, niin molemmissa sotilaat kuvataan realistisella tavalla jalat maassa olevina inhimillisinä ihmisinä. Ei ihme että ko. leffa on saanut muutama vuosi sitten 6 Oscar-patsasta, mm. paras elokuva.


Sotilaista, liittyen taloomme, olemme kuulleet että Papparaisen veli kaatui aikoinaan sodassa. Talosta on löytynyt mm. hänen jälkeensä jättämiä kouluaikaisia kauno- ja oikeinkirjoitusvihkoja ja piirros kahvimyllystä. Kaunis käsiala oli nuorella pojalla.

 

Talosta löytämässämme Hakkapeliitta-lehden nro:ssa 2 1940 kannessa ´Ilmatorjujat valmiina ampumaan idän petolintuja´.

                                                                  Lehden sisältöä:

Huh, tästä tuli todellakin aika sotaisa juttu. Lopuksi vielä löytynyt laulu;

Laulu Itä-Aasian sodasta Wenäjän ja Jaappanin wälillä

Tähän lauluun lopetan tällä kertaa ja on hyvin epätodennäköistä että jatkossa seuraisi samanaiheisia juttuja tähän blogiin lisää.