Sää on ollut oudon ailahtelevainen tällä viikolla. Tiuhaa vaihtelua, vuoroin auringon paistetta ja sadetta. Ukkosta on ollut päivittäin, jos ei aivan kohdalla niin ainakin lähellä ja laitteiden johtoja on saanut olla irrottamassa pistorasioista vähän väliä. Ulkona ei ole huvittanut tehdä mitään, joten alkuviikon pienet puuhailuni ovat salista. Uuni on kaivannut siellä ehostusta jo pitkään, mutta niin sitä silmä tottuu kaikenlaiseen, etteivät sen pintavirheet ole häirinneet meitä. Se on vain ollut tärkeä lämmöntuoja ja toiminut hyvin meidän aikamme alusta saakka.
Ennen sitä, talon oltua kylmänä kymmenen vuotta Papparaisen siirryttyä vanhainkotiin asumaan, on jossain vaiheessa piipun juuresta tullut jonkin verran vettä sisään ja se on jättänyt jälkensä uunin pintaan. Vuoto on ollut kaiketi lyhytaikainen, ehkä joku on huomannut korjata kohdan eikä kosteus ehtinyt vaurioittaa rakenteita, onneksi.
Aloitin irrottamalla betoniseinästä sanomalehden rippeet, sen maalaan vasta uunin jälkeen.
Ennen kuin aloitin uunin kimpussa ajattelin, että vanha maali täytyy hioa kokonaan pois ja käsitellä ruosteenestolla koko helahoito.
Ilokseni huomasin että pääosin jäljet olivat vain pinnassa! Hiomisen jälkeen laitoin muutamaan kohtaan pohjamaalia, pintamaalin ehdin maalaamaan vasta viikon päästä. Jo nyt se on paljon hienomman näköinen!
Uunin vastakkaisella seinällä salissa on nykyään vuodesohva ja kaksi saman sarjan nojatuolia, jotka olivat talossa alunperin. Soittimeni on siirtynyt tuosta sivummalle ja keskilattia on tällä hetkellä sanoisin tilava, mielummin kuin tyhjä. Sohvapöydästä täällä joskus kerroinkin, välillä on ihan kiva olla ilman pöytää. Sen verran lähellä se kuitenkin on, että tarpeen tullen nostetaan helposti paikoilleen.
Sohvalle laitoin ne kaksi sisustyynyä, joista verho-ostos-hepulissani maksoin vähän liikaa. Ruusuaiheiset päälliset ovat tulleet tilaajalahjaksi, joten kokonaisuutena edullinen setti!
Sohvakalusto on tosi laatikkomainen ja aika jämäkkä. Jos lähtisin hankkimaan tilalle uutta, päätyisin varmaan johonkin muhkeampaan. Tuo vaan toimii erittäin hyvänä varavuoteena ja pelkistettynä mallina sopii tähän taloon, ettei ole ollut tarvetta vaihtoon. Ja jälleen kerran, kaikkeen tottuu!
Tuoli alapuolelta.
Taas sitten tämän pöydän paikka on vielä hakusessa, katselen sitä aluksi tuossa ikkunan edessä.
Väriläiskäksi pöydälle laitoin ruttuun menneen huivin.
Salin katossa roikkuu pari lintua, joista lokki on jonkun tyttäristä koulussa itse tekemä.
Taustalla näkyvä katto on samalla onnettomalla liimamaalilla käsitelty, jonka pesemisjälkiä eräässä saamassani haasteessa sanoin itse tehdyksi kauhistukseksi. Sama juttu salissa, olen yrittänyt pestä sitä pois. Noin neljä neliötä yritin, sitten päätimme että miljoonat nupit ja maali saavat jäädä sinne, Kattoon tulee päälle uusi pinta sitten kun ehtii.
Tottuu siihenkin, että asiat tapahtuvat hiljakseen.
Mukavaa loppuviikkoa!
