perjantai 25. huhtikuuta 2014

Pesuallas ja pyyheteline

Petsasin lavuaaria varten tehdyn kehikon. Neljällä kerroksella väri on riittävän lähellä entisen keittiön sivupöydän lankkujen väriä. Pöydästä laitoin juttua jo aiemmin, se löytyy täältä






Ja niinkuin on tullut todettua, meillä pyritään käyttämään hyödyksi kaikki omissa nurkissa tyhjän panttina lojuvat asiat. Niinpä lavuaariksi kehikkoon upotettiin tuo teräksinen pesuallas.






                        Toista pöytälaatikkoa lyhennettiin sen verran, että putkille tuli tilaa.







Kylppärissä on siis nyt sen "kauhean näköisen" pöydän uusi paikka. Näyttää siltä, että peili tulee vaihtumaan jossain vaiheessa. Täytyy pitää mielessä, jos jossain tulee vastaan suorakulmainen sopivan kokoinen peili. Ja vessapaperitelinekin menee uusiksi, omasta takaa löytyi vain tuo muovinen ja ensihätiin se kelpaa. Sellaisen voisi joskus tehdä itsekin. 





Monta viikkoa ollaan mietitty miehen kanssa kylpytakkien paikkaa kylppärissä. Käyttötapa on oikeastaan molemmilla aina samanlainen: pesulta tai saunasta tultua takki laitetaan kosteana roikkumaan, mielummin henkariin kuin naulakkoon. Tähän asti roikkumispaikkana on ollut makkari, ihan vaan syystä että siinä samalla pukee jotain muuta päälleen. 


Lapsilta, vaikka ovatkin jo isoja, jää edelleenkin märät pyyhkeet ja takit ties minne lojumaan. Mutta koska käyvät vain silloin tällöin, niin jätettiin kylmästi heidät  tässä kohdassa pois laskuista. Kieltämättä ajatus käy vaivaamassa mieltäni vähän väliä, niin kauan on tullut ajateltua aina ensin lasten tarvetta kuin omia. Kai tämäkin ajattelu on osa omaa irtipäästämistäni - hyvä niin.


Kaupan telinevalikoimat ei oikein innostaneet meistä kumpaakaan ja pikkuhiljaa kehittyi idea, minkälainen sen pitäisi olla ja mihin kohtaan se kylppärissä laitetaan. Mies etsi sopivan esineen ja alkoi työstämään.






Pari koloa yläreunaan ja pientä fiksausta pintaan.






Siinä se on, vanhan ladon sarana.





Se kääntyy viehkosti myös sivuille.





Ja siinä on tilaa kahdelle.







Sitten taas takaisin keittiöön. Taso, josta viime postauksessa irrottelin teippejä, saatiin pääsiäiseksi paikoilleen. Hyvä alusta siitä tuli sähkölaitteille. Eikä ne muumit sitten kovin kauas muuttaneetkaan. Taidetaan me olla vähän lapsellisia. Tai mies on, hän ne tuohon halusi laittaa. Istuu yleensä pöydässäkin sillä puolella että näkee ne...












Aurinkoista viikonloppua!




sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Keittiössä jatkuu


Kuvan taso on tulossa keittiöön ja tämän päivän hommanani oli poistaa nuo kaksipuoliset teipit, mikä ei ollutkaan ihan tuosta vaan tehty. Levyssä on ollut joskus kiinnitettynä iso peili ja teippi tietenkin sen mukaisesti todella hyvin kiinnittyvää. 

Ensin pyöreäpäisellä veitsellä varovasti kaavin pehmoisen kerroksen pois. Sitten lakkabensiiniä froteepyyhkeeseen ja kostutusta, hinkkaamista ja pyörittelyä. Liiman poistaminen oli ärsyttävää. Se tuntui aluksi vaan pyörivän ja leviävän entistä laajemmalle, mutta kun tarpeeksi kauan jaksoi hinkata niin kaiken sai kyllä pois. 






 Kepeästi ollaan näköjään siirrytty keittiössä hommailemaan vaikka kylppäri ei vielä ole valmis. Niin tyypillistä meille. Ilman sen kummempaa projektisuunnitelmaa, tehdään sitä miltä tänään tuntuu!

Keittiön seinän ylimpiä hirsiä hiottiin vähän. 



Alaosa seinästä levytettiin.




Samalla saivat kaksi oveakin käsittelyn. Hionta ja pohjamaalaus.




Ihailen niin näitä ovia!





Levyt maalattu kertaalleen. Ja radio hollille - se ei ole poissa keittiöstä yhtäkään päivää.




Mukavaa alkavaa viikkoa !!






tiistai 1. huhtikuuta 2014

Muutoksia keittiössä

Tänään häärättiin yllättäen keittiössä. Mitään erikoista ei ollut suunnitelmissa tehdä, istuskelin koneen ääressä suunnitellen tämän viikon ohjelmia. Niin, niitä on nyt kaksi. Omasta aloitteestani pyysin saada tehdä myös lapsille suunnatun oman ohjelman radioon. Sain vapaat kädet toteuttaa kerran viikossa lähetettävän lastentunnin. Mielenkiintoista!

Omat lapsemme ovat jo aikuisia tai ainakin melkein ja olen vahvasti sitä mieltä että lastenmusiikki, sadut ja tarinat, lorut ja höpötykset, ynnä muu sisältö ohjelmissa ovat olleet aikoinaan tärkeitä ja kehittäviä kasvamisen eri vaiheissa. Kuunneltuina radiosta puuhailun tai leikkimisen ohessa tai vaikka vaan sohvalla maaten.

Ajatelkaa, että ihan eduskunnan alaisuudessa toimivassa valtakunnallisessa julkisen palvelun yleisradiotoimintaa harjoittavassa viestintäyhtiössä päätettiin lopettaa lastenohjelmien lähetykset radiossa kokonaan. Minkälaisia ihmisiä päättäjiksi oikein on tullut valittua!?
Ilmeisesti siellä ollaan sitä mieltä, että notkukoot netissä jos haluavat sellaista hapatusta kuunnella.

Tämän purkauksen jälkeen itse asiaan. Samaisen, jo isoksi kasvaneen jälkikasvumme johdosta, tai paremminkin ansiosta, meillä on esillä kaikenlaista asiaa tai esinettä joiden sijaintia tekee nykyään mieli vaihtaa. Joskus oli kiva laittaa muumilautaset ja nallenaulakko aivan keittiön ovensuuhun. 

Tänään keittiöstä alkoi kuulumaan työn ääniä. Mies naputteli sivupöydän parissa. Samalla innostuin minäkin mukaan hommailemaan. Nyt muuttavat muumit ja nalle.


















Sivupöytä häipyi keittiöstä, palaan siihen myöhemmin. Kaappien siirtämisestä toiselle seinälle on meillä "väännetty" sen verran kauan, etten enää edes muista kuinka kauan. Pöydän ollessa tuossa seinustalla, kaapit vielä jotenkin sulautuivat siihen yläpuolelle. Tai sitten siihen oli vain tottunut. Tilaisuuteni koitti, nyt näyttivät niin typeriltä tuossa seinällä. Vaikken vielä saa niitä valkoisia kaappeja niin ainakin paikka vaihtuu! 




Eikun tyhjäämään.




 Kaikenlaista kaappeihin kertyy ajan mittaan.



Kaapit siirrettiin vastakkaiselle seinälle, tiskialtaan lähettyville.
Siirron yhteydessä oli hyvä hetki siivota sisältä ja päältä.



Esineet ja astiat puhtaiksi. Meillä ei konetta olekaan, aina käsin tiskaten.








Avaimien uusi paikka siirretyn kaapin päädyssä.





Tyhjä seinä odottaa levytystä. Radiolle laitettiin väliaikainen aitiopaikka, tietysti.
Kello hypähti korkeuksiin odottelemaan uutta sijoittelua. Näin saatiin tänään vietyä rentouttavaa remonttia vähän eteenpäin.






Sen verran kylppäristä tähän samaan syssyyn, että olen vihdoin löytänyt ratkaisun miettimääni verhoasiaan. Talven ajan on verhon virkaa hoitanut yksi ylisuuri pellavainen, joka on helppo pudottaa näkösuojaksi silloin kun ulkona on pimeää ja sisällä valot. 
Näkösuojaksi tosiaan - itselle, ettei näe sinne pimeään.




Tällainen verhonpidike-malli on kummitellut mielessäni kylppäriä ajatellessani. Haluaisin sellaisen jonka voi halutessaan kääntää sivuun ja takaisin ilman että verhoa tarvii liikutella. Monista firmoista olen netistä ja kauppareissuilla etsinyt vastaavia, mutta en ole löytänyt. 
Nyt minulla on yhteystieto kirjassa olevan mallin myyjään. Täytyypä soitella.